|
Alkinoos-tarinat ovat päätyneet. Kuulijat vait oli kaikki, salissa yöhämärässä. Seuraavana aamuna meriä kauan kiertänyt kulkuri varustetaan lahjoin ja opastetaan laivaan. Rivakoin soutajin matka sujuu pikaisesti. Nukahtanut Odysseus kannetaan kamoineen maihin. Herääminen on ankea, tokko hän on kotimaassaan?
Ithake, ei aivan karu kuitenkaan
Omakin kokemus todistaa, että tuttu rannikko vaikuttaa umpisumussa aivan oudolta. Toisaalta kun mies on ollut parikymmentä vuotta poissa reviiriltään, ei ole ihme, että muisti vippaa. Tarvitaan henkilökohtainen suojelusenkeli todistamaan, että kotisaarelle on tultu.
"Kalliokas se ja vaikea matkata rattain". Göran Schildt pitää kuitenkin nykyistä Ithakaa kaikkein miellyttävimpänä kokemistaan monista Kreikan saarista. On hyvin luultavaa, että antiikin ajoista muut saaret ovat osin ilmastollisistakin eroista johtuen erodoituneet Ithakan seutua voimakkaammin.
Ovelien juttujen syytelijä
Veijari verraton, kyltymätön kujeseppä kehittelee valetarinan salatakseen henkilöllisyytensä. Kuinkahan runsaasti pajunköyttä tämä liukaskieli mahtoi syöttää Alkinoon hovissa? Tukijumala Athene paljastaa itsensä ja alkaa varustaa kotiintulijaa kohtaamaan vihamielisen vastaanoton. Arvokkaat faiakilaisten lahjat kätketään ikivanhan pujolehtioliivin katveeseen pyhään luolaan. Taas kerran Odysseus saa neuvon pysyä tuntemattomana, ja Athene jopa maskeeraa hänet ryppyiseksi kerjäläiseksi. Nyt on aika astua ihmisten ilmoille.
|
o AJK homepage
o Odysseia