|
Lähdettyään nimettömäksi jääneen saaren ruokailutauolta Odysseuksella on vielä jäljellä kunnon laivasto, paljon ryöstösaalista ja pääosa miehistöstä. Tämä laulu kuvaa suurimmat tappion hetket. Johtaja tekee vääriä ratkaisuja tai ei valvo ja johda retkikuntaa kunnolla.
Säkitettyä myrskyä
Seuraava etappi on Aiolian saari. Ruhtinas Aiolos kestitsi kuukauden ajan vieraitaan. Ilmeisesti tämä jakso oli pelkkää lepoa ja nautiskelua, koska siitä on varsin niukka kuvaus. Lähtöäkään ei estelty, vaan isäntä pussitti haitalliset tuulet sonninnahkaan. Usein siteeraamani Aaro Söderlund arvelee saaren olleen Kreetasta luoteeseen sijaitseva Grabousa, joka antiikin aikana tunnettiin nimellä Corycos eli pussi.
Huolimattomasi muun lastin sekaan viskattu säkki alkoi kiinnostaa miehistöä. Halu nähdä mahdolliset aarteet houkutteli kurkistamaan sisältöä, jolloin myrskytuulet pääsevät valloilleen. Laivasto ajautuu takaisin Aioliaan. Ymmärrettävän tuhtunut ruhtinas häätää huolimattoman joukkion matkoihinsa.
Kaameat kannibaalit
Laivasto saavuttaa rannikon josta löytyy suojainen kraateripoukama. Aaro Söderlund on löytänyt sillekin sijainnin Peloponnesoksen keskimmäisestä niemekkeestä. Odysseus ei ole etukäteen lainkaan ovela vaan sallii melkein koko laivastonsa purjehtia tähän ansaan. Alkuasukkaat ovat laistrygoneja, ihmislihaan mieltyneitä jättiläisiä. Kallioseinämien alla olleet laivat murskaantuivat näiden aarnien nakkelemien lohkareiden alla, miehistö hukkui ja ehkä joutui sitten kannibaalien kitaan. Vain Odysseus pystyi pelastamaan ainoan laivansa ja pakenemaan merelle.
Viivi ja Wagnerit
Sydän synkkänä purjehdittiin ja saavuttiin Aiaien saareen. Pahojen aavistusten vallassa oleva Odysseus on nyt jo jotain oppinut. Joukko jaetaan kahtia eikä viedä koko osastoa mahdolliseen tuhoon. Tiedusteluretkeltä palaa vain puolijoukkueen johtaja. Saaren valtiatar, noita Kirke on muuttanut muut miehet röhkiviksi karjuiksi.
Nyt tarvitaan jo jumalaista apua. Hermes antaa Odysseukselle luontaistuotetta, joka toimii vastamyrkkynä Kirken juomille. Niinpä saadaan sikalauma taas miehiksi, valaehtoinen sopimus Kirken kanssa ja myös tilaisuus vuodekumppanuuteen suortuvakaunon velhon kera.
Missä tämä noidan saari oli? Göran Schildt sivuutti sen purjehtiessaan Italian änsirannikkoa etelään matkallaan Kreikkaan. "Iltapäivällä kohosi merestä Capo Circeo, Kirken saari, joka ei enää ole saari, vaan Sisto-joen lietteet ovat sen yhdistäneet Pontisiin soihin. …rinteellä kasvava metsä verhoaa tänäkin päivänä täysin aitoa Kirken luolaa …" (Schildt 1997 s.122).
Viikon kasvi
Suomessakin lähteisissä lehdoissa piileksii vaatimaton kasvi, joka on nimetty Kirken mukaan, Circaea alpina. Se on niin huomaamaton, että kansanomaista nimeä sillä tuskin on ollut. Nerokas sanaseppomme ja myös kasvitieteen alalla kunnostautunut Elias Lönnrot antoi sille kasviossaan vuonna 1860 sointuvan nimen velholehti.
|
o AJK homepage
o Odysseia