|
Tämä luku alkaa vähitellen selittää tämän eepoksen erikoista rakennetta, eli miksi lähdetään liikkeelle läheltä tapahtumasarjan loppua. Telemakhoksen ensi vierailukohteen valtias Nestor selostaa Troijan sodan päättymisen jälkeisiä tapahtumia. Kreikkalaiset näyttävät olevan eripuraista ja keskenään riitautuvaa sakkia silloin, kun ei ole yhteistä vihollista. Yhtenäisen sotajoukon hajaantuminen on kyllä helppo laittaa jumalten syyksi.
Odysseuksen kohtaloon ei tule selvyyttä, mutta Argoksen hovin traagiset tapahtumat selostetaan. Naisten kohtalo näyttää olevan se, että heidät ryöstetään, vietellään tai yritetään vietellä. Heidän askareensa tähtäsivät miesten hyvinvoinnin ylläpitoon: kaunoinen impi Polykaste kylvettää, öljyää ja pukee Telemakhoksen.
Mässäilyä uskonnon varjolla
Mahtaako tämä Pylos olla tavallista hurskaampaa seutua. Telemakhoksen rantautuessa porukat ovat uhraamassa sonneja. Pääosa elikoista näyttää joutuvan ihmisten suihin. "Maistelivat sydämyksiä…" - sydäntä vai luuydintä?
Heti seuraavana aamuna uudet uhrimenot. Hiehon veren valutusta, ruhon paloittelu, ilmeisesti osa poltetaan uhrina, sitten varraslihaa suuhun ja siemaus viiniä.
Matka jatkuu kohti itää
Vieraanvarainen Nestor varustaa vaunut, evästää vieraan ja lähettää hänet matkaan. Kolmikärkisen Peloponnesoksen länsirannalta noustaan ensimmäisen niemekkeen vuoriston yli Messenian lahden pohjukkaan, jossa yövytään. Seuraavana aamuna liikkeelle ja tullaan nisunkantaja-maille. Edessä on Sparta, varmaan uusia tarinoita taas, mutta selviääkö mitään isän kohtalosta?
|