08 Homeroksen alter ego
Demodokos viihdyttää faiakilaisiaAlkinoon airuen muodossa Athene kokoaa väkeä Alkinoon linnaan "mieskokoukseen" kuuntelemaan, mitä virkkavi vieras. Ja Alkinoos puhuttelee linnaan kokoontunutta väkeään "tullut tänne on vieras tuntematon tämän kattoni alle,....Saakoon meiltä hän saattajat siis, kuten sai moni muukin. Eip' ole vieraan vielä, ken saapui kattoni alle, surra ja kaivata tiesaattoa kauan(tarvinnut?). Tumma te laiva jo temmatkaa alas veen pyhän aaltoon, ennen laskematon, viiskymment' olkohon miestä, oivint' ennestään, väki sen, päämiestäkin kaksi....Miehiä nuoria noin minä käsken; mutta te muut taas... salisuojahan sorjaan käykää...Myös jumalainen laulaja tulkoon, Demodokos..."Demodokoksesta kerrotaan, että Runotar soi hälle hyvyyksiä mutta myös onnettomuuksia, sillä laulaja on sokea. Sitkeä perimätieto kertoo, että Homeros oli sokea laulaja. Siis: kertoiko Homeros vain sokeasta laulajasta vai jälkimaailmako kuvitteli Homeroksen kertovan itsestään! Kummin päin tahansa, laulu on aidon tuntuinen kuvaus runolaulutilanteesta: laulajalle tuodaan hopealla koristeltu tuoli ja se asetetaan keskelle salia. Hänelle tuodaan "helkkyvä soitto", jolle hänen kätensä ohjataan, pöytä, kori kukkurapää herkkuja, malja viiniä. Demodokos laulaa Akhilleuksen ja Odysseuksen riidasta. Odysseus liikuttuu
ja peittää kasvonsa, jottei hänen tunnekuohunsa paljastuisi.
Alkinoos huomaa kuitenkin Odysseuksen liikutuksen ja kehottaa kuulijoita
vaihteeksi väkikilpaan.
Kilpailun tuoksinassaAlkinoon poika Laodamas kehottaa myös Odysseusta osallistumaan kilpaan. Euryalos, yleisön ennakkosuosikki kaikesta päätellen, ilkuu Odysseusta:" Ei väkikilpojen kestäjän sull' ole muotoa, vieras.." Odysseus tulistuu ja vastaa samalla mitalla:"Niinpä se sullakin muoto on kaunis, ei jumalatkaan vois soreampaa suoda, mut ymmärrys, sepä puuttuu!" Saman tien O. koppaa kiekon käteensä ja viskaa sen. Vonkuen se lentää kauimmaksi ja paikalla on mittamiehenä Athene, joka kiittelee:"Tähän kilpaan kyllä sä pystyt! Vertaas ei, ei vahvempaas olo faiakilaista."Odysseus haastaa nyt kanssaan painiin, nyrkkeilyyn tai juoksuun kenet vain, paitsi Laodamaksen, opettaen näin nuoremmille tapoja: "Joutava houkkapa on totisesti se mies, joka haastaa kanssaan kamppailuun majaystävän.." Eipä malta kuitenkaan olla kehumatta ansioitaan jousimiehenä, keihäänheittäjänä ja juoksijana. Kohtelias ja sovitteleva isäntä Alkinoos kiittelee vieraansa kuntoa ja kertoo sitten, että faiakilaisten vahvimmat puolet ovatkin oikeastaan juoksu, merenkulku ja ilonpito tanssien ja laulaen. Demodokokselle tuodaan soitto(?), tanssijat järjestäytyvät piiriin "polkien tahtiin karkelon alkoivat jumalaisen.."Demodokoksen laulu keskittyy nyt Olympon jumalsuhdedraamaan. Tanssijoitten esitys käy yhä taiturillisemmaksi ja huipentuu Halioksen ja Laodamaksen pallotanssiin. Välihuomautuksena en malta olla kertomatta, että osallistuin
vuosi sitten Thessalonikissa kreikkalaisten tuomareiden konferenssiin,
jonka juhlabanketti päättyi kreikkalaisiin kansantansseihin tanssijoina
Kreikan oikeusministeriön ja tuomioistuinlaitoksen paikalla olevat
edustajat iästä riippumatta.Uskaltautuivatpa jotkut ulkolaiset
vieraatkin mukaan(itse vältyin karkelolta vetoamalla jalassa huonosti
pysyviin sandaaleihini!). Ihmettelin tätä tanssitaitoa kreikkalaiselle
kollegalleni ja hän oli sitä mieltä, että kansantanssien
harjoitteleminen oli hänestä ja monesta muustakin ala-asteen
tärkein oppiaine.
YstävälahjatKun Odysseus kiittelee Alkinoota ihmeellisestä tanssista, Alkinoos ihastuen ilmoittaa, että nyt on ystävälahjojen aika. Ystävälahjojen jakamisen jälkeen on taas runolaulajan vuoro:"Palvoo laulajiaan kaikk' ihmiset ilmojen alla, arvon, kunnian suo; Runotarpa se näät sulot heille laulelot lahjoittaa, runoniekkain heimoa hellii." Ehkäpä tänä päivänä ei runoniekka enää herätä moista ihailua, mutta edelleen jotkut laulajat innostavat suunnattomia fanijoukkoja!Troijan puuhevonenNyt jo O. itse pyytää laulamaan puuhevosesta, kun laulaja niin taiten kaiken on laulanut. Ja Demodokos laulaa. Jälleen alkavat kyynelet virrata O:n poskille ja Alkinoos julistaa laulun päättyväksi:"Eip' ole kaikkia vainkaan tääll' ilahuttanut laulu.."Alkinoos pyytää nyt O.ta kertomaan kuka ja mistä hän on. Pyyntöään hän perustelee sillä, että faiakilaisten laivat eivät perämiestä tarvitse, riittää, kun O. ajattelee kotimaataan, niin laiva purjehtii itsestään ja vaurioitta haluttuun määränpäähän. Ja onhan kai laivan varustajan tiedettävä, minne hänen laivansa purjehtii! Ohimennen Alkinoos mainitsee perimätiedosta- jo hänen isänsä Nausithoos siitä kertoi - että Poseidon on kerran ruhjova faiakilaislta laivan. Ilmeisesti Poseidon on esittänyt tämän uhkauksen ärsyyntyneenä faiakilaisten tapaan auttaa hätään joutuneita matkalaisia/merenkulkijoita.Alkinoos ennustaa runoelman ikimaineen"Virka, mit' itket, miks suret noin sydämessäs,akhaijein vaiheet kuullessas sekä Ilionin periturman. Niinp' ikivallat salli ja saatteli sankarit kuoloon, kaikuva siit' ett' ois runo ain' yhä uusiin polviin." Alkinoos osoittaa myötätuntoaan surren jo O:n kera tämän menetystä, olipa se lähisukulainen tai paras ystävä. Tämä laulu herättää outoja tuntoja: laulu on kuin pähkinän ydin tai kuin kuva ja sen peilikuva. Se tuo myös mieleen lukuisat ritaritarinat trubaduureineen, turnajaisineen ja muistolahjoineen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030303 (20030303) o 
o AJK homepage o Odysseia