|
Odysseus saa lisää opastusta
Edellinen laulu päättyi siihen, että O. rukoili Athenen apua ja tässä laulussa huomaamme, miten konkreettisesti Athene apunsa antaa: hän verhoaa Odysseuksen usvaan, ettei kukaan pääsisi loukkaamaan uteluilla sankariamme ennekuin hän on päässyt Alkinoon luokse, hän muuntautuu itse vesiruukkua kantavaksi tyttöseksi, jolta O. kysyy tietä ja opastettuaan O:n Alkinoon linnaan antaa vielä samat ohjeet kuin Nausikaa siitä, että O:n kannattaa heti hakeutrua Areten, Alkinoon puolison suosioon. Athene selittää syynkin, miksi O:n kannattaa hakeutua Areten suosioon:"Onkin häll' ylevyyttä ja ymmärryst' ylenkyllin, taiten riitoja miestenkin sovitella hän taitaa. Sulle jos suo hän vain sydämestään suosion armaan, silloin toivo on sull' omat rakkaas nähdä ja oivaan saapua kartanohos sekä syntymämaahasi jälleen."
Ohjeita noudatellen
O. jää miettein monin ihailemaan vaskiselle kynnykselle Alkinoon asumuksen hienouksia. Kuulijoille kuvataan myös puutarhan rikkaudet: "Talvell' ei, suvell' ei kato konsaan käy, sato ehdy; pitkin vuott' yhä vain mikä kukkii, taas mi jo kypsyy.. seuraa terttua terttu ja viikuna viikunamarjaa...." "Mutta kun kaikkea siin' oli mielessään ihaellut, linnaan koht' yli kynnyksen nopeasti hän astui, ja saamiaan ohjeita seuraten rientää kietomaan Areten polvia. Nöyryytensä vahvemmaksi osoitukseksi O. asettuu anomuksensa esitettyään istumaan lieden viereen tuhkaan. Tähän jo faiakilaisten heimon heimon vanhin,joka tavat entiset tuntee tarkoin, saa aiheen huomauttaa, ettei ole kaunista eikä sopivaa istuttaa vierasta tuhkassa.
Vieraanvaraisuutta
Jo tuodaan leiää, herkkuja, käsien huuhteluvettä, hopeainen huuhtelumalja kätten alle, suloviiniä kaadetaan " käden oikean puolt' yhä kiertäin" - taitaa tämä tarjoiluohje päteä yhä!- ja suunnitellaan huomisia juhlia, kun ei ole aivan varmaa, vaikka vieras olisi joku ikivalloista. Tämän arvelun O. tyrmää oikopäätä ja todistaa sen tunnustamalla, että hänen julkea vatsansa vaatii osansa. Sen jälkeen, kun muut arvovieraat ovat poistuneet koteihinsa, Arete tiedustele, mistä O. on ihotakkinsa ja vaippansa saanut, ne näyttävät hänestä tutuilta.
Aikaisemmin jo olemme saaneet tietää, että Arete on taitava sekä langan kehräämisessä että kankaan kudonnassa ja käsityötaiturina hän tietenkin tunnistaa oman talon tuotteet.
O. alkaa varovaisesti keriä auki tarinansa kerää: miten hän kumppaneineen joutui haaksirikkoon, joka vei kaikki hänen kumppaninsa ja heitti hänet Kalypson saarelle, miten hän sieltä lähdettyään tai oikeammin päästyään joutui taas Poseidonin raivon kohteeksi, miten hän uupuneena pääsi rantaan, jossa hän sitten tapasi kirmailevia neitoja ja miten hän näiltä sai sekä ruokaa, juomaa että vaatteita.
Kuultuaan tapahtumakulun Alkinoos lupaa O:lle jo huomispäivänä saattueen, joka vie O:n "yli päilyvän veen" kotimaahan: "Kohta sen itse jo näät, ett' oivimmatpa on laivat mulla ja sulhot soutelemaan meren aaltoja airoin." Sillä aikaa kun Alkinoos suunnittelee O:n merimatkaa, talon väkeen kuuluvat neitoset soihtuja kantain valmistavat O:lle vuoteen pilaristoon, Alkinoon vetäytyessä korkean linnan sisäkammioon levolle.
Kärsimätöntä lukijaa askarruttaa, miten faiakilaiset ovat noin vieraanvaraisia, vaikka eivät tiedä, mikä vieras on miehiään, mitkä aikeet mielessään. Luen vielä kerran edelliset laulut, jospa O:n esittely on lipsahtanut huomaamatta ohi silmien. Ei. Entäpä seuraava laulu? Ei siinäkään. Vasta 9. laulussa Odysseuksen henkilöllisyys paljastuu. Tämä laulu päättyy jälleen unen odottelun rauhaisiin tunnelmiin.
|
o AJK homepage
o Odysseia