25 Mitä olemme oppineet?
Pitkä poissaoloOdysseia päättyi, kuten moni lukupiiriläinen totesi, ikään kuin töksähtäen. Odotettu loppunousu jäi näkemättä. Sinänsä tarina on sen syntyhistoria ja ikä huomioon ottaen yllättävän kiinteä ja johdonmukainen. Kysymys on koko ajan Odysseun kotiinpaluusta, joka tosin kestää tuskastuttavan kauan. Vähempikin poissaolo kotoa olisi lukijalle riittänyt, mutta ehkä tekijä halusi Telemakhon kasvavan miehen mittaan, jotta tämä voisi omalta osaltaan myötävaikuttaa eepoksen huipentumavaiheeseen, sulhojen surmaamiseen.
Odysseun tuhoisa uteliaisuusTeoksen sankari on tietysti Odysseus, mutta omalla kärsivällä ja kärsivällisellä tavallaan myös Penelopeia. Hyvin merkittävä hahmo on lisäksi Pallas Athene, joka suvereenisti ohjailee näytelmän kulkua ja samalla huolehtii Odysseus turvallisuudesta. Vaikka Odysseuta voidaan siis pitää sankarina, ilman Athenen apua hän ei olisi selvinnyt pitkällekään. Odysseun sankaruutta himmentää mielestäni huomattavasti se, että hän jättää jälkeensä suuren joukon vainajia. Koko hänen miehistönsä ja laivastonsa häviää paluumatkan koettelemuksissa. Osittain miehet ovat itse syyllisiä tuhoonsa (jumalten karjan metsästys), mutta Odysseun uteliaisuus koituu monen miehistöön kuuluvan tuhoksi. Helppo hänen on asettaa koko joukkonsa vaaraan, kun hänellä on Athenen antama henkivakuutus. Vaikka Poseidon saa häntäkin koetella, lopullista tuhoa ei sallittu.
Odysseussa monta särmääTeoksen henkilöhahmot on kuvattu monesti psykologisen oivaltavasti. Odysseussakin on monta särmää. Hän on piinkova taistelija ja vastuksista lannistumaton kotiinpyrkijä, mutta toisaalta tilaisuuden tullen myös emotionaalinen tunneihminen, jolla kyyneleet ovat herkässä. Hänellä itselläänkin on oivaltavaa silmää ihmisluonnon suhteen. Esimerkkinä tässä vaikkapa varovaisuus kotiinpaluunsa salaamisessa. Hän tietää, että ystäväkin voi tahtomattaan paljastaa hänet saadessaan tiedon liian aikaisin. Odysseussa on myös omalaatuiselta vaikuttava mielihalu puhua palturia. Viimeistään isänsä kohdatessaan hän olisi voinut heti paljastaa itsensä, eikä kertoilla peitetarinaa. Olisiko isä saanut vielä pahemman kohtauksen, jos poika olisi heti sanoa paukauttanut, kuka hän on? Odysseun hyviin puoliin voidaan lukea hänen ystävällisyytensä palveluskuntaa, orjia kohtaan. Sikopaimenen ja Laerteen orjavanhuksen kohtelu käykööt esimerkeistä. Toisaalta hän on myös armoton petollisia palvelijoita kohtaan. Samoin hänen kostonsa omaisuut ta tuhlanneita kosijoita kohtaan on nykynäkökulmasta ylimitoitettu. Se saattoi kuitenkin olla noissa olosuhteissa hänen ainoa mahdollisuutensa saada valtansa ja omaisuutensa takaisin - ja myös säilyttää henkensä. Koston seuraukset eepos kuittaa keinotekoisesti: ikävä tapahtuma vain pyyhitään omaisten muistista.
Uskollinen PenelopeiaPenelopeia on uskollisen vaimon perikuva. Hän jaksoi odottaa vuosikaudet, vaikka muiden toivo oli jo mennyt. Lisäksi hän on ovela, mitä osoittaa kankaankudontatemppu. Hämmästyttävää ja epäuskottavaa on tosin se, että kosijat uskoivat hänen temppuunsa kolme vuotta. Heillä ei ollut selvästikään tietoa kankaankudonnan tekniikasta ja työn vaatimasta ajasta.
Telemakhos - kelpo nuorukainenTelemakhos on kelpo nuorukainen tai ainakin kasvaa sellaiseksi eepoksen edetessä. Aluksi hän on epävarma ylivoimaisen sulhojoukon edessä, mutta saa vähitellen sulhojakin närkästyttävää itsevarmuutta. Hän auttaa puuttuvasta taistelukokemuksestaan huolimatta isäänsä tehokkaasti sulhoja vastaan käytävässä taistelussa.
Eepoksen muuta antiaElävän henkilökuvauksen ohella eepoksen antia ovat monet tapahtuma-ajan tapojen kuvaukset. Ateriat, jotka ovat tosin varsin yksipuolisia, majaystävyyden velvoittavuus, ja monet muut. Iliaan melskeisen teurastuksen jälkeen Odysseia oli miellyttävä monine suvantovaiheineen.
Eepoksen kieliEhkä kuitenkin kaikista kiehtovin piirre eepoksessa on sen kieli. En tietenkään tiedä, miltä se alkukielellä vaikuttaisi, mutta Mannisen suomennos on mestarillinen. Sitä on nautinto lukea. Hän on käyttänyt loistavaa mielikuvitustaan pakottaessaan tapahtumien kuvauksen heksametrin pakkopaitaan. Monesti hänen poljennossaan vilahtaa tervetullut huumori. Olen koettanut sisällyttää kommentteihini joitakin esimerkkejä iskevistä ja nokkelista säkeistä, mutta paljon huippuhienoja kohtia jäi siteeraamattakin. Kielen merkitys oli minulle niin suuri, että itse tarinaa en olisi ehkä jaksanut suorasanaisena lukeakaan. Viittasinkin kommentissani Saarikosken suorasanaisen version tarpeettomuuteen.
Eeposten kytkennät toisiinsaEräs mielenkiintoinen piirre eeposparissa on mielestäni se, että Odysseiaan on mahdutettu ainakin yksi avainkohtaus Iliaan tapahtumista: puuhevonen. Tietenkin muutakin yhteyttä on, sillä Odysseia on jatkoa Iliaan tapahtumille. Niinpä Odysseiassa tavataan muitakin Iliaasta tuttuja henkilöitä kuin Odysseus itse - osa Manalan puolella.
Vertailua aikaisemmin luettuunOn houkuttelevaa, joskin vaikeaa vertailla Iliasta ja Odysseiaa lukupiirin käsittelemiin muihin teoksiin. Selvää kuitenkin on, että Kalevalassa ei ole mitään hävettävää näihin eepoksiin verrattuna. Itselleni mieluisimpia kuin edellä mainitut, olivat Volter Kilven teokset ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Näiden suomalaisuus ja tuttu elämänpiiri vaikuttanevat arviooni. Kilven teokset edustavat mielestäni syvää humanismia. Kivessä kiehtoo värikäs ja viisas kansankuvaus sekä maailman melusta pois vetäytyminen. Kaikki kunnia helleeniselle sivistykselle, mutta Ilias ja osin Odysseiakin ovat minulle liian sotaisia ja raakoja edustaakseen "oikeaa" humanismia. Kuitenkin katsoin sivistyneen ihmisen velvollisuudeksi tutustua näihin länsimaisen kulttuurin peruspilareina pidettäviin teoksiin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030624 (20030624)
o 
o AJK kotisivu
o Odysseia