Pihlanto Pekka
24 Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Uusia haamuja Manalaan Sulhot kertovat oman versionsa Taattoa tapaamassa Odysseun tasa-arvopolitiikkaa Kostoa hankitaan Odysseulle Taistelun ja eepoksen töksähtävä päätös Palautetta Lähetä palautetta!   Uusia haamuja Manalaan Hermes lumosauvoineen johdattaa sulhojen sielut Manalaan: "vikinöinpä ne seurasi vaisuin". Perillä kohdataan monen sankarien sielut, Akhilleun muun muassa. Akhilleus ja vasta saapunut Agamemnon alkavat haastella keskenään kuin sodan käyneet vaarit vanhainkodissa: viimeinen taistelu ja muitakin vaiheita kerrotaan. Akhilleus saa kuulla yksityiskohtia hautajaisistaan. Kumpikin hämmästyy sulhojen haamut nähtyään: mitä on tapahtunut kun valiojoukkoa lappaa Manalaan?   Sulhot kertovat oman versionsa Sulho Amfimedonin sielu kertoo, mitä oli tapahtunut. Penelopeia joutuu tässä huonoon valoon, sillä haamu selittää tämän miettineen heille tuhosurmaa ja temppuilleen kankaan kudonnassa. Myös Odysseun tulo kerrotaan, samoin surmaan johtaneet tapahtumat. Omista juonistaan Telemakhon pään menoksi sulhojen haamut eivät puhu. Ansiota voitosta ne eivät myöskään anna Odysseulle: "Auttaja taivahinemp' oli hällä, sen huomasi selvään". Totta kyllä. Agamemnonin sielu ottaa puolestaan oman näkökulmansa: ylistää Odysseun vaimon nuhteettomuutta ja uskollisuutta. Oman puolison petos hiertää vielä haamunakin.   Taattoa tapaamassa Odysseus saapuu isänsä hyvin hoidetulle tilalle ja menee taattoa tapaamaan vainioille. Odysseulla on omalaatuinen huumorintaju, sillä hän ei paljasta vielä henkilöllisyyttään: haluaa "taattoa vanhaa leikillään koetella nyt ensin". Jälleen hän syöttää pajunköyttä vaiheistaan ja Odysseun tapaamisesta, kuten sikopaimenelle, Telemakholle ja muillekin. Nähtyään isän tuskan, hän kuitenkin järkyttyy ja kertoo totuuden: "Täss', isä, itse mä oon, jota tiedustat". Isäkään ei usko heti, vaan arpi ja lapsuuteen liittyvä tarina saavat toimia henkilöllisyystodistuksena. Toinnuttuaan lyhyestä tajuttomuuskohtauksesta taatto tajuaa sulhojen tappamiseen liittyvän koston vaaran. Odysseus tyynnyttelee ja johdattelee taaton aterialle. Sitä ennen nuhruinen taatto kylvetetään. Sen jälkeen hän on kuin toinen mies - jäseniltään uhkeampi, muodoltaan uljaampi ja ryhdiltään rotevampi. Athenen sormet ovat olleet pelissä.   Odysseun tasa-arvopolitiikkaa Orja Dolios saapuu poikineen. Odysseus on tasa-arvoa noudattava isäntä uskollisille palvelijoilleen: "Vanhus, pöytään käy, pois oudoksunta jo pankaa! Kauan täss' jo teit' odoteltiin, ois halu ollut ryhtyä ruokiin, maltettiin toki vartoa teitä". Dolion jaloa luonnetta kuvaa se, että hän haluaa heti tietää, onko Penelopeia jo saanut kuulla Odysseun paluusta.   Kostoa hankitaan Odysseulle Odysseun ja kumppaneiden nauttiessa ateriaa, Huhu kiitää jo kaupungissa kantaen sulhojen surmanviestiä. Kun ruumiit on haudattu, Antinoon isä Eupeithes alkaa nostattaa väkeä kostoretkelle, ennen kuin Odysseus pakenee merten taakse. Sinänsä aivan aiheellisesti hän muistuttaa, että Odysseus vei laivoillaan monta miestä kuoloon ja "nytpä kefalleenit palatessaan murhasi parhaat" (kefalleenit ovat teoksen nimi- ja asialuettelon mukaan Odysseun valtakunnan asukkaita). Laulaja Medon saapuu paikalle ja vakuuttaa silminnäkijänä, että Odysseus ei tehnyt väkityötään vastoin taivaisten tahtoa. Kyllä Odysseun kannatti säästää Medon! Halitherses, vanha sankari, puuttuu puheeseen ja vierittää syyllisyyttä tapahtuneesta paikalla olijoiden niskoille: nämä kun "laimeudessaan" sallivat "poikien houkkain" röyhkeyden. Suurin osa yhtyy käsitykseen, mutta osa lähtee Eupeithen matkaan. Tämän "vähämieleksi" tituleeratun sanotaan saavan reissussa sallimasurman.   Taistelun ja eepoksen töksähtävä päätös Zeus ja Athene neuvottelevat syntyneestä tilanteesta. Lopputulos on se, että kun Odysseus on saanut kostonsa, sopu tulkoon ja hän olkoon edelleen maan valtias. Asia aiotaan hoitaa viemällä poikien ja veljien surmat niitä kostamaan lähtevien muistista. Kostajat saapuvat kuitenkin taisteluvalmiina maatilalle, ja Odysseun pieni iskuryhmä nousee aterialta taisteluun. Odysseuta huolestuttaa ainoastaan, ettei Telemakhos vain mene tahraamaan taattojen mainetta. Telemakhos torjuu tämän pelon, ja Laertes riemuitsee kun pojanpoika ja poika kilpailevat uljuudesta. Athenen yllytyksestä isoisä heittää keihäänsä, ja vielä kerran näemme, miten "läpi tunkihe kiitävä tutkain" ja "kaatuvi mies rytinällä". Se on Eupeithen loppu - kuten edellä vihjailtiinkin. Athene huutaa pelin poikki ja Ithaken miehet pakenevat kauhuissaan kaupunkiin, "rakas näät oli henki". Sotaintoon päässeen Odysseun hillitsemiseen tarvitaan vielä erillinen komennus. Pallas Athene tekee ikikestävän rauhan. "Mentorin häll' oli hahmo ja Mentorin äänikin aiva n". Näin päättyy taistelu ja samalla koko Odysseia, hieman kuin varkain ja töksähtäen. Odysseun aironpystytysmatka jää meiltä näkemättä.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030618 (20030618) o o AJK kotisivu o Odysseia