Pihlanto Pekka
18 Odysseus ruhjoo kerjurin

Tarina etenee hitaasti Korvusluut rutisevat Athene koston jumalatar Penelopeia hurmaa ja ojentaa akhaijeja Salalempi kukoistaa ja jakkara lentää Palautetta Lähetä palautetta!   Tarina etenee hitaasti Tarina etenee edelleen varsin hitaasti. Tämä laulu on eräänlainen välisoitto, jonka tarpeellisuus eepoksessa jää minulle vähän epäselväksi. Saiko runoilija palkan laulukohtaisesti tai esittämisajan mukaan, minkä takia tarinaa oli edullista venyttää? Iros-kerjurin rusikoiminen saa kyllä kosijat pahoihin aavistuksiin. Ehkä tämä on nähtävä psykologisena sodankäyntinä ja siten tarpeellisena osana kertomusta?   Korvusluut rutisevat Iros-kerjuri ilmestyy puolustamaan reviiriään ja haastamaan riitaa Odysseun kanssa. Tämähän on monen gangsteri- ja mafiaelokuvan eräs teema. Odysseus yrittää hyvällä, mutta Iros vain yltyy uhkailemaan. Antinoos vielä yllyttää osapuolia. Odysseus taipuu tappelemaan, mutta pyytää kaikkia vannomaan, että kukaan ei tule Iroksen avuksi. Telemakhoskin lupaa: "Ken sua lyö, monen kouriin joutuvi". Odysseun vyöttäytyessä ryysyihinsä, hänen bodarin lihaksensa paljastuvat. Athene ei siis ollut vanhentanut miestä kaikilta osin - ja vielä "jäseniin loi uhkeut' uutta ja voimaa". Irosta alkaa jänistää, mutta Antinoos lisää panoksia uhkaamalla toimittaa Iroksen häviön sattuessa tylyn Ekheton valtakuntaan. Odysseus päättää iskeä hiljaa. Silti Irokselta murtuvat korvusluut ja veri purskahtaa suusta. Palkinnoksi tulee Antinoosilta "maha, veren, rasvan täyttämä, aimo" (Tudeerien mukaan "iso makkara) sekä Amfinomolta kaksi kyrsää ja viiniä peräti kultamaljasta.   Athene koston jumalatar Odysseus moittii kosijoita toisen omaisuuden ahmimisesta. Hän arvelee talon isännän jo olevan lähellä ja neuvoo Amfinomoa lähtemään kotiinsa, ennen kuin Odysseus saapuu: "Hurmeen huppelematt' ei erkane näät, minä arvaan, mies se ja sulhot, kons' oman kattons' alle hän astuu". Meille kerrotaan, että Amfinomos ei kuitenkaan tule välttämään turmaa, vaan Athenen paula vetää myös hänet Telemakhon peitsen alle. Tässä se nyt nähdään: kosto on vahvasti Athenen puuhia.   Penelopeia hurmaa ja ojentaa akhaijeja Athene saa Penelopeian menemään sulhojen keskeen ja suo tälle kuolematonta ihanuutta, joka hurmaisi akhaijien mielet. Haluaako Athene varmistaa, että kosijat eivät vain lähde lopullisesti, jolloin kosto jäisi ehkä toteutumatta? Sulhojen polvet alkavatkin värjyä "ja povet hurmasi lempi". Penelopeia kertoo imartelevalle Eurymakholle, että Odysseus kehotti häntä ottamaan puolisokseen kenet mielii sitten, kun pojan poskiin ilmestyy parta. Tudeerien selityksissä tämä kertomus leimataan epiteetillä "muka". Tuskin Odysseus olikaan lähtiessään voinut ajatella matkansa venyvän parinkymmenen vuoden mittaiseksi. Penelopeia ojentaa sulhoja tapakulttuurin suhteen: ei kosijoiden kuuluu syödä ilmaisia lounaita, vaan päinvastoin itse kustantaa pidot ja lahjat. Odysseus riemastuu: Penelopeia houkuttelee kosijoilta lahjoja mairein suin, "sydämessään vaikk' oli muuta". Antinoos taipuu lahjoihin, mutta ei kosijoiden poistumiseen, ennen kuin yksi heistä on valittu. Kosijat asuvat aivan naapurissa, sillä lahjat toimitetaan siinä s amassa.   Salalempi kukoistaa ja jakkara lentää Odysseus joutuu riitaan omien naisorjiensa kanssa kehottaessaan näitä menemään valtiattaren luo - hän itse kyllä huolehtisi tulikouruista. Erityisesti Melantho, kukkeaposki herjaa Odysseuta. Nainen ei ole kiintynyt Penelopeiaan ja lisäsyntinä hänellä on salalempi Eurymakhon kanssa. Herja lentää puolin ja toisin: "kulkuri kurja" ja "sinä narttu". Uhkaaminen Telemakholla saa neitoset kaikkoamaan. Koston jumalatar Athene ei anna sulhojen ilkeän ivan laantua, jotta yhä tulisempi närkästys tunkeutuisi Odysseun sydämeen. Eurymakhos pilkkaa Odysseun tulen loimussa hohtavaa kaljua ja pyytää miestä piloillaan palvelukseensa, mutta epäilee tätä samalla "epatoksi". Odysseus kehuu suorituksiaan ja epäilee, että jos talon isäntä osuisi paikalle, laajat ovet saattaisivat osoittautua pakoon säntäävälle Eurymakholle kovin ahtaiksi. Eihän tällaista puhetta suvaita kerjäläiseltä. Jakkara lentää taas, mutta Odysseus turvautuu Amfinomoon, joka on Tudeerien mukaan oikeamielisin kosijoista. Juomanlaskijan kannu rämähtää samalla la ttialle ja hermostuttaa kosijat. Telemakhos rohkenee ehdottaa kosijoita menemään koteihinsa nukkumaan, mutta ei suostu käskemään kerjäläistä pois talostaan. Sävyisä Amfinomos yhtyy ajatukseen. Sekomaljojen ja juomauhrien jälkeen "asumukselleen kukin astui nukkua aikoin".

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030507 (20030507) o o AJK kotisivu o Odysseia