Athenen ohjauksessaLupauksensa mukaan Athene käy patistamassa Telemakhon Menelaon luota kotiin. Hän myös varoittaa poikaa kosijoiden väijytyksestä ja neuvoo tämän niin kuin isänkin sikopaimenen luo. Odysseus ja poika tuntuvat olevan täysiä marionetteja Athenen käsissä. Heitä täytyy paimentaa kuin pikkulapsia. Odysseyn sankaruus vaikuttaa tässä valossa ylimainostetulta. Pitäisi melkein puhua Odysseun ja Athenen sankariteoista.
Menelaos ei viivytä vierastaTelemakhos lähtisi heti matkaan, mutta matkakumppani Peisistratos ymmärtää vieraan velvollisuudet. Onneksi Menelaos on hyväntahtoinen isäntä, joka katsoo, että olisi yhtä taitamatonta häätää viihtyvä vieras kuin viivyttää sitä, joka mielii mennä. Lahjoja sentään annetaan ja kunnon ateria tarjotaan. Tapakulttuuri on majaystävien kesken ylen kohteliasta, kuten on jo moneen kertaan ennenkin nähty. Saadaan vielä hyvä enne, jonka Helene tulkitsee niin, että Odysseus palaa kotiin ja kostaa kosijoille.
Ei aikaa sosiaalisiin kuvioihinTelemakhos tietää, että kaikki kesti-isännät eivät ole yhtä vapaamielisiä vieraan menemisten suhteen kuin Menelaos, ja siksi hän pyytää Peisistratolta, että valjakko suunnataan suoraan laivalle, eikä kerrota asiasta kiivasluontoiselle Nestorille, ennekuin vieras on päässyt lähtemään. Aikaa ei ole nyt tuhlattavaksi sosiaalisiin kuvioihin. Laivaan saadaan vieras matkustaja, henkipatto Theolymenos, tietäjän poika, joka on lyönyt oman heimon miehen hengettömäksi. Telemakhos ottaa hänet suojiinsa. Athenen suoman myötäisen turvin suunnataan kotisaareen.
Sikopaimenen vieraanvaraisuus jatkuuKertoja palaa vaihteeksi sikopaimenen majalle, missä syödään illallista. Odysseus suunnittelee lähtevänsä aamulla kaupunkiin kerjuulle ja ehkä kosijoiden apulaiseksi, mutta sikopaimenen vieraanvaraisuus jatkuu. Hän torjuu harmistuneena moisen järjettömän ja hengenvaarallisenkin tuuman: "Ei, jää tänne sä vain! Näet vastust' ei ole kellään siit' ei mull', ei muilla, mit' on apureitani täällä."
Kahden kaupungin valtiaan poikaOdysseus kehottaa sikopaimenta kertomaan elämänvaiheensa ja tämä on heti valmis öiseen keskustelutuokioon: "Vaan majass' istuen syömme ja juomme nyt kumpikin vielä vaivoja muistelemall' ajan menneen mielt' ilahuttain; muinaiset murehetkin näät ilomielläpä muistaa mies, jok' on paljon kierrellyt sekä kärsinyt paljon." Eumaion kotisaari oli paratiisi - kaikkea hyvää ylenkyllin, rutot eivät vainonneet ja niin edelleen. Taatto osoittautuu saaren molempien kaupunkien valtiaaksi. Isän foinikialainen orjanainen ryösti kauppiaitten avulla kertojan pikkupoikana. Poika oli sitten päätynyt orjaksi Odysseun isälle. Paha sai sentään palkkansa, sillä Artemis surmasi vasamallaan naisen. Eumaion kohtalo raastaa Odysseun mieltä, mutta hän lohduttaa miestä toteamalla, että pääsipä tämä sentään suopean isännän luo. Lieneekö tarina ollut totta, vai oliko pajunköyden syöttäminen maan tapa, eikä ainoastaan Odysseun helmasynti?
Telemakhos sikalan suuntaanLopulta kertoja ja kuuntelija nukahtavat. Samaan aikaan Telemakhos rantautuu Ithakeen. Hän lähettää laivan kaupungin satamaan sekä hoitaa suojattinsa Theoklymenonkin asiat: Peiraios vie vieraan kattonsa alle. Nähdäänpä taas ennekin, kun haukka höyhentää kyyhkysen miesten silmien edessä. Theoklymenos tulkitsee sen valtioviisaasti suotuisaksi Odysseun suvun vallassa säilymisen kannalta. Alus lähtee tielleen ja Telemakhos poistuu sikalan suuntaan. Laulujen syntyajan kuulijat varmaankin kihisivät odotuksen jännityksestä, kun tarinan kliimaksi näytti lähenevän.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030416 (20030416)
o
o AJK homepage
o Odysseia