Pihlanto Pekka
11 Kertomus Manan majoilta

Veridopingia haamuille Katolta pudonnut Elpenor Tietäjä kertoo kotiinpaluun ehdot Odysseun äiti kuoli ikävään Alkinoos uskoo Odysseun juttuihin Turhia ei tule haastaa Iliaasta tuttuja haamuina Kiirastulen aineksia? Palautetta Lähetä palautetta!   Veridopingia haamuille Kirken antaman myötätuulen turvin saavutaan "Okeanin syvävuoltehisen" luo. Sen rantaa jatketaan jalan lampaat mukana. Manalaan pääsee huomattavasti helpommin kuin Tuonelaan Kalevalassa. Kirken neuvomalle paikalle kaivetaan kuoppa, johon laaditaan Kirken ohjeiden mukainen seos. Odysseus palvoo vainajien haamuja ja lupaa mittavat uhrit kotiin saavuttuaan. Sitten lampaiden kurkut auki ja veret kuoppaan entisten sotkujen päälle. Heti alkaa tapahtua kuin parhaassa kauhufilmissä: vainajien sielut nousevat ikiyöstä ja tunkevat kuopalle verta imemään. Kalpeasta kauhustaan huolimatta Odysseus hätistää häälyvät haamut syrjään, kunnes Teiresiaan neuvot on saatu.   Katolta pudonnut Elpenor Ensimmäisenä kuitenkin ilmestyy viime laulussa katolta pudonnut ja niskansa taittanut Elpenor. Odysseus lupaa tälle pyydetyt hautausmenot. Seuraavana saapuu Odysseun äidin sielu, mutta ensin veren ääreen pääsee Teiresias. Siemaistuaan verta tämä kertoo Odysseun tulevaisuuden. Näyttää siis siltä, että verta saatuaan haamut virkistyvät suuresti. Epäselväksi tässä vaiheessa jää koko Manalan matkan tarkoitus. Miksi Kirke vaati Odysseuta käymään hakemassa ennusteen, miksei tämä voinut lähteä heti, tietämättä kotiinpaluunsa hankaluuksista ja lopputuloksesta?   Tietäjä kertoo kotiinpaluun ehdot Asia selviää, sillä ennustuksen mukaan kotiinpaluuseen liittyy ehto himojen hillitsemisestä - niin Odysseun kuin miehistönkin. Kuullaan taas, että Poseidon on vimmoissaan poikansa sokeuttamisesta. Tietäjä myös varoittaa paluumatkalla koskemasta Helioon karjaan, muuten turma vie laivat ja miehet, ja jos Odysseus sen itse välttää, niin myöhään ja köyhänä, vieraiden laivoin tapahtuu kotiinpaluu. Selvää on jo tässä vaiheessa, että karjan kimppuun tullaan käymään. Ennustus jatkuu: Odysseun kotona korskat miehet ahmivat tavaraa. Odysseus tulee kuitenkin saamaan tilaisuuden kostaa. Tämän kaiken olemme jo kuulleet aikaisemminkin. Tietäjä antaa vielä tarkat neuvot siitä, miten Poseidonin viha lauhdutetaan koston jälkeen. Odysseun oma kuolokin saapuu lopulta vienona, lempeän vanhuuden vaivuttamana.   Odysseun äiti kuoli ikävään Teiresias kertoo vielä veren vaikutuksen vainajiin: sitä saatuaan nämä kertovat "toden valehettoman". Niinpä emo tunteekin poikansa heti verta saatuaan. Hän kertoo kuolleensa Odysseun poissaolosta aiheutuvaan ikävään. Myös isällä on "sydämessään haikea murhe, saavuntaas ikävöi". Odysseus-parka ei pääse syleilemään emoaan, sillä "Poissa on luut, lihat, poissa on silloin liittävät jänteet". Kehon puuttumisesta huolimatta sielut pystyvät nauttimaan verta - runoilijan ottama vapaus. Olisiko tässä tapahtumassa vampyyritarinoiden alkuaihio?   Alkinoos uskoo Odysseun juttuihin Emon mentyä Odysseun silmien edessä lipuu määrätön sielujen joukko, joista kukin juo vuorollaan tumma verta, sekä esittäytyy ja kertoo kohtalonsa. Olisiko näiden kohtaloiden kelaamisella ollut aikoinaan jokin opettava tarkoitus? Nykylukijasta ne tuntuvat uuvuttavilta. Mutta uupuupa Odysseuskin ja ehdottaa joko laivaan lähtöä tai nukkumaan menoa. Faiakilainen isäntäväki on myötämielistä ja ehdottaa lähdön lykkäämistä huomiseen, että ehdittäisiin kerätä kunnon läksiäislahjat. Odysseus suostuisi olemaan vielä vaikka vuoden, kunhan saa saattajat ja jalot lahjat! Alkinoos kehuu Odysseun rehelliseksi kertojaksi - veijareita, pettureita ja valheen sepittäjiä kyllä riittää viljavan maan kamaralla. Odysseun tarinat näyttävät uppoavan kuulijoihin täytenä totena!   Turhia ei tule haastaa Kerronta kuitenkin jatkuu kun Alkinoos tiedustelee näkyikö Manalassa Odysseun Troian kumppaneiden haamuja. Kuullaan Agamemnonin surkea murha, johon tämän oma puoliso osallistui. Niinpä hän varoittelee naisväestä: "Ällös vain sinä vaimolles kovin leppeä olko", mutta tosin kehuu heti Penelopeiaa oivaksi ja nuhteettomaksi. Lisäksi hän neuvoo Odysseuta saapumaan salaa kotimaahansa. Agamemnonin kysyttyä poikansa vaiheista Odysseus vastaa samoin sanoin kuin unihaamu Penelopeialle: "En tiedä, en tunne, vainaja vai eloss' onko, ja turhia ei tule haastaa".   Iliaasta tuttuja haamuina Lisää Iliaasta tuttuja sankareita tulee näkyville: Akhilleus, Patroklos, Antilokhos ja Aias. Akhilleus torjuu lohdutukset - mieluimmin hän olisi orjana vieraan maatilkulla kuin täällä vainajien ylivaltiaana. Odysseus sentään kertoo, että Akhilleun poika on "vaurioton". Muutkin tutut sielut kyselevät omaistensa vointia, mutta Aiaan sielu on synkkänä ja puhumattomana, koska Odysseus voitti laivojen luona kiistan Akhilleun aseista.   Kiirastulen aineksia? Lisää väkeä lappaa kuopalle, muun muassa siivekkäisiin sanontoihin jääneet Tantalos ja Sisyfos vaivoineen. Näyttää siltä, että Manalassa on kiirastulen aineksia. Joillekin on sälytetty jatkuva vaiva, eikä kukaan tunnu olevan siellä onnellinen - ainakaan verta saatuaan ja tajunnan palattua. Monta haamua on vielä tulossa "pauhuin hirmuisin; minut valtasi kalpea kauhu". Odysseus pakenee miehistöineen laivoille, ja alas Okeanon virtaa mennään ensin soutaen, sitten myötäisen tuulen avustamana.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030319 (20030319) o o AJK homepage o Odysseia