Pihlanto Pekka 
04 Sotaärjyinen tietää

Homeros: Odysseia

Ensin ruokaa, sitten uteluja

Matkalaiset ehtivät Lakedaimonin laaksoon. Tuttuja nimiä: sotaärjyisen Menelaon linnassa vietetään pojan ja tyttären häitä. Tyttären sai avioksi Akhilleus-sankarin poika. Asiasta oli jo sovittu Troian luona. Telemakhos ja Nestorin loistava poika tunnistetaan portilla ulkonäöstä Zeun sukuisiksi. Niinpä vieraat ensin kylpyyn ja sitten aterialle. Jälleen toistuu sama tapakuvio kuin viime laulussa: ensin ruokaa, sitten uteluja. Menelaos kuitenkin jo ennakoi vieraiden sukujuurta: "ei moisia synnytä halvat." 
 
 

Sotaärjyinen suree

Aterian jälkeen käydään small-talkia upeasta salista, jossa istutaan. Tosin Telemakhos kuiskuttelee asiasta ensin vai toverilleen, mutta Menelaos kuulee sen ja kertoilee, miten hän toi harharetkiltään aarteet. Myös jo lukijalle tuttu veljen murha ja tämän puolison vilpillisyys tulevat esille syinä, joiden johdosta rikkaus ei tuota haltijalleen iloa. Myös kaatuneita tovereitaan Menelaos suree niin, että hän antaisi kaksi kolmasosaa aarteistaan, jos vain nämä olisivat "elossa ennallaan". Kaikella on hintansa! Kun Menelaos mainitsee surkutellen Odysseun, Telemakhon henkilöllisyys arvataan, sillä kyynel vierii hänen luomiensa alta. Helene tunnistaakin Telemakhon, joka pienenä jäi kotikehtoon Odysseulta. 
 
 

Kertomus Troian puuhevosesta

Menelaos olisi antanut Odysseulle oman kaupungin, jos tämä vain olisi palannut. Nyt kostuvat jo kaikkien silmät - Nestorin poiankin, kun hänen mieleensä nousee jalon Antilokhon surma. Helene tarjoaa huumeita: "yrttiä, moista, pois joka huolet, harmit vie, muremuistelot kaikki." Sen innostamana Helene kertoo tarinan Odysseun vakoiluretkestä Troiaan, missä tämä tapasi Helenen. Menelaos jatkaa ja kertoo Troian puuhevosesta, jota kaipasinkin jo Iliasta luettaessa. Idean isä oli tietenkin Odysseus. Miesten ollessa hevosen sisällä syntyi kriittinen tilanne kun Helene tuli ulkopuolelle puhuttelemaan. Tietysti juuri Odysseus esti miehiä paljastamasta itseään troialaisille. 
 
 

Telemakhos saa tiedon isästään

Vasta seuraavana aamuna Menelaos tiedustelee Telemakhon matkan syytä. Tällainen pidättyvyys asian esittämisessä on kohteliaisuutta, mitä nykymaailma ei enää kärsi. Vielä vanhassa agraariyhteiskunnassa meilläkään ei ollut sopivaa mennä suoraan asiaan, vaan oli puhuttava ensin säistä ja vuodentulosta. Telemakhos avautuu ja Menelaos saa kuulla, miten "elämöitsijät korskeamielet" ovat syömässä Odysseun taloa perikatoon. Menelaos ei suinkaan kerro heti, miten Odysseun kävi, vaan hänen täytyy ensin selostaa juurta jaksain monivaiheinen seikkailunsa, muun muassa juuttumisestaan Farossaarelle. Viekkaan juonen avulla hän sai lypsetyksi tiedon kotiin pääsynsä ehdoista meren äijältä Proteulta. Asetelma on kuin jossakin lautapelissä: "Mene Egyptiin ja uhraa ikivalloille. Sen jälkeen voit matkata kotiruutuun". Meren äijä paljastaa myös veli Agamemnonin surman ja muidenkin sankareiden kohtalot. Odysseun joutuminen Kalypson kynsiin kerrotaan nyt Telemakholle. Pojalle tulee kiire, eikä Menelaos pysty häntä vieraanvaraisuude llaan viivyttämään. Telemakhos torjuu kohteliaasti tarjotut lahjahevoset, joilla ei olisi hänellä käyttöä, mutta ehdottaa niiden sijaan korua. Lopulta hän saa Menelaolta arvokkaan sekomaljan. 
 
 

Kosijat suuttuvat

Samaa aikaan kosijat heittelevät Odysseun pihamaalla peistä ja diskoskiekkoa. Kosijoiden pääjehut Antinoos ja Eurymakhos saavat kuulla Telemakhon matkasta. Se tulkitaan julkeudeksi: "Uskaltaa näin mont' omin päin uhitella se piltti!" Siinä syy varustaa kaksikymmenmiehinen laiva ja lähteä hänen henkeään vaanimaan. Itse asiassa Telemakhos siis oli kosijoiden vankina tai vähintään kotiarestissa! 
 
 

Unihaamu lohduttaa

Pitkän laulun lopuksi on vielä laajahko kuvaus Penelopeian epätoivosta, johon hän vaipuu kuultuaan pojan matkasta ja väijytyksestä. Lohdutuksen tarjoaa kuitenkin Athene luomalla unihaamun, joka kertoo pojan vielä palaavan. Odysseun kohtaloa koskevaan kysymykseen unihaamu toteaa: "En hänest' ilmoittaa minä tarkkoja tiedä, en tunne, vainaja vai eloss' onko, ja turhia ei tule haastaa." - Samaan aikaan "kiitivät kihlaajat latuansa jo lainehikasta, miettien mielessään tuhosurmaa Telemakholle." Tästä uhkasta muodostuukin eepokseen uusi pysyvä jännite, sillä otsikoista päätellen menee monta laulua, ennen kuin tämä asetelma ratkeaa. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20030129 (20030129) o o AJK homepage o Odysseia