24 Kolmen kerroksen väkeä
Ruuhka-aika ManalassaHermes paimentaa kosijoiden sielut oikopolkuja pitkin Manalaan. Ei tarvita edes hautajaisia, koko konkkaronkka on tuota pikaa liljaisella kedolla aiheuttaen ymmärrettävästi lievää hämmennystä aiemmin saapuneitten keskuudessa. Vastaanottokomitean muodostavat Agamemnonin ja Akhilleuksen haamut, jotka ovat sopivasti paikalla vertailemassa kokemuksiaan sitten viime näkemän. Nämä sankarit tuntuvat hyvinkin tarkasti tietävän ja muistavan toistensa asiat: Akhilleus tietää Agamemnonin surkean lopun, vaikka oli ilmeisesti itse jo kuollut sen koittaessa, Agamemnon taas kuvailee todella yksityiskohtaisesti Akhilleun hautajaismenoja, Thetis-äidin surua ja komeita muistokisoja arvopalkintoineen. Lukijan iloksi arvatenkin: näin saamme tietää mm. Patrokloksen viime toiveen toteutuneen, kun ystävysten jäännökset haudattiin samaan kumpuun. Suuren nuorukaisjoukon äkkikuoleman syitä arvuutellaan. Haaksirikko merellä? Epäonnistunut karjanryöstö? Kaupungin valloitusyritys? Agamemnonin haamu tunnistaa Amfimedonin, joka joutuu siis vastaamaan entiselle majaystävälleen koko porukan puolesta. -Eihän me mitään, me vaan kosittiin, mutta Penelope kieroili ja pelasi aikaa, sitten tuli jumalien auttelema Odysseus valepuvussa, laittoi mahdottoman tehtävän ja tappoi. Eivätkä edes kotiin ole ilmoittaneet! Kosijoitten omavaltaisuudesta ja huonosta käytöksestä ei mainita juuri lainkaan, vain lyhyt kommentti herjanheitosta lipsahtaa, ja sitäkin selitellään. Agamemnonin haamu ylistää kuitenkin Penelopen uskollisuutta ja ennustaa -aivan oikein- sille unohtumatonta mainetta. Oman vaimon petollisuus kirveltää vielä kuoleman jälkeenkin. Manalan juryn sympatiat tuntuvat siis olevan Odysseun puolella.
Taatto tarhassaanLaerteen tila ei ilmeisesti ole kovinkaan kaukana, sillä Odysseus seuralaisineen pääsee sinne selkkauksitta. Toiset ryhtyvät valmistelemaan ateriaa, Odysseus yhyttää isänsä hedelmätarhasta. Talon työväki on lähtenyt aitatarpeiden hakuun jonnekin kauemmas. Odysseus liikuttuu katsellessaan vanhentunutta ja murheen murtamaa isäänsä kauempaa, mutta jostain ihmeen syystä hänen täytyy nytkin ruveta temppuilemaan, ja vanhaan tapaansa hän esittää kaukaa tullutta muukalaista. Hän ei ole tuntevinaan isäänsä eikä paikkaakaan, toteaa vain, että puutarha on tiptopkunnossa, mutta sen hoitaja ei. Edelleen hän uskottelee tavanneensa Odysseun kotimaassaan muutamia vuosia aikaisemmin, mitä Laertes ei jaksa kestää, vaan antaa periksi tuskalleen. Isän syytäessä multaa päähänsä itkien Odysseus jättää huonon pilansa sikseen ja kertoo vihdoin palanneensa ja surmanneensa kaikki kosijat. Todisteeksi hän joutuu taas kerran näyttämään arpensa ja sen lisäksi hän osaa luetella kaikki tarhan hedelmäpuut, joisen nimet isä on hänelle vuosia sitten opettanut.
Father and child reunion ja kostoretkikuntaLaertes pyörtyy ilosta, mutta huolehtii heti toinnuttuaan mahdollisesta kostoretkestä. Odysseuksen mielestä on kuitenkin aikaa nauttia yhteinen ateria jälleennäkemisen kunniaksi. Siihen osallistuvat riemumielin myös sopivasti kotiin palaavat palvelijat. Vanha Laertes pääsee vuorostaan Athenen kauneushoitolaan, ja nousee kylvystään aivan uutena miehenä. Kyllä nyt kelpaa isän, pojan ja pojanpojan asettua rintarinnan puolustamaan saavutettuja etuja. Tieto on sillä välin lopulta saavuttanut surmattujen kosijoiden omaiset. He ovat haudanneet vainajansa, ja kokoontuneet päättämään jatkosta. Tunnelmat ovat ristiriitaiset. Antinooksen isä Eupeithes lietsoo koston henkeä, airut Medon taas kertoo, että Odysseuksella on ikivaltoja tukijoukoissaan ja vanha sankari ja tietäjä Halitherses peräänkuuluttaa malttia ja vastuunkantamista. Loppujen lopuksi vain vähemmistö aseistautuu ja lähtee Odysseuksen perään. Kostajien saapuminen ajoittuu täydellisesti. Vain ruokalepo jää väliin, kun kaikki Laerteen talossa kynnelle kykenevät sonnustautuvat aseisiin. Odysseus varmistaa vielä, ettei vain ole polvi pojasta huonontunut. No problem, vastaa Telemakhos, ja Laertes riemuitsee. Varmaan ihan klassinen kohtaus, mutta kyllä se jotenkin minun mieltäni kääntää…
Athenen mieli ja ääniLoppukohtauksen alkutahdit soitetaan Olympolla. Athene kysyy Zeun kantaa tässä asiassa: tuleeko uusi sota, vai rakennetaanko sopu? Zeus haluaa rauhan palaavan, mutta antaa tyttärelleen vapaat kädet toimintatavan suhteen. Suosikkivaleasussaan Mentorin hahmossa Athene näyttäytyy taistelun kynnyksellä ja kehottaa Laertesta surmaamaan kostojoukon johtajan Eupeitheksen peitsellään. Tämän jälkeen hän estää huikeasti huutaen muita hyökkäämästä. Kostajiin se tepsii oikein hyvin, he lähtevät kauhusta kalpeina käpälämäkeen. Odysseun pysäyttämiseksi tarvitaan vielä yläilmoista sinkoava Zeun salama ja Athenen erilliskomento. Ikikestävä rauha osapuolten välille saadaan aikaan siten, että tapahtumat pyyhitään kokonaan pois ainakin kosijoiden omaisten muistista. Olisi kyllä kiva tietää, koskeeko tämä myös Odysseuksen sukua, mutta tämä tarina päättyy tähän. Komeasti sinänsä, mutta kuin kanan lento. Tämä viimeinen laulu vaikuttaa päälliliimatulta lisäkkeeltä, eikä jatko-osien tavalliseen tapaan oikein yllä alkuperäisen tasolle. Vähän väkinäisesti yritetään saattaa mahdollisimman monta asiaa päätökseen. Odysseia on kuitenkin niin monitasoinen ja -tyylinen paketti, että voi kai tällaisenkin lopetuksen sulattaa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030619 (20030619)
o 
o AJK kotisivu
o Odysseia