23 Mies ja vaimo
Penelopeia herää tähän päiväänPenelopeia on Athenen avittamana nukkunut makeasti autuaan tietämättömänä alakerran tapahtumista. Jousenkäyttöhän oli miesten työtä. Hän ei unenpöpperöisenä oikein ota uskoakseen vanhaa Eurykleiaa, joka lynkkyää kertomaan ilosanomaa ketterästi kuin nuori tyttö. Riemastuen hän nousee kohta jalkeille, mutta epäilyksen laineet lyövät yhä uudestaan hänen ylitseen. Eurykleia ei tiedä tarpeeksi yksityiskohtia, hän on vain kuullut taistelun melskeen. Arven näkeminenkään ei vakuuta Penelopeiaa: jumalathan ovat voineet lopultakin ottaa ohjat käsiinsä, heille on kaikki mahdollista. Toistuvasti toiveissaan pettynyt vaimo lähestyy miestään pidättyväisesti. Hän on tunnistavinaan tutut piirteet, mutta haluaisi kuitenkin vielä varmempia vakuuksia. - 20 vuotta on pitkä aika, kaikenlaista on koettu. Voiko takavuosien onnellinen perhe-elämä ylipäätään jatkua tästä oudosta tilanteesta, jossa puolisot tuskin tuntevat toisiaan, sylilapsi on kasvanut aikamieheksi ja koti on ruumiita täynnä? Nyt on viimeisen koetuksen paikka. Odysseus joutui aikanaan lähtemään Troijan sotaan vasten tahtoaan; kotiin hän on kaivannut vuosikaudet, mutta ottaako vaimo reissumiehen vastaan?
Odysseus puhdistautuuTelemakhos soimaa jo kärsimättömästi äitiään: hän olisi halunnut happy endin heti paikalla. Odysseus ymmärtää, että nyt tarvitaan aikaa ja oikeat puitteet. Hän järjestää Telemakhokselle ja muulle väelle hyödyllistä tekemistä: soitto soikoon ja tanssi alkakoon, jotta kaupunkilaiset eivät saisi vielä tietää verilöylystä, vaan luulisivat kartanossa vihdoin juhlittavan häitä. Näin jää aikaa hankkiutua pakoon joka talosta ennen pitkää tulvivien kostonhimoisten sukulaisten aseiden alta. Itse Odysseus nousee kylvystään salskeana kuin nuori jumala, pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin ja palaa Penelopeian luo. Nyt seuraava sananvaihto osoittaa selvästi, että Penelopeia on jo vakuuttunut asiasta, mutta haluaa vielä vähän testailla miestään. Kaikkia syitä emme tietenkään tunne, mutta koko juttu vaikuttaa vähän kuin puolisoiden keskinäiseltä leikittelyltä. Tilanne on intiimimpi kuin taannoin, ulkopuoliset on lähetetty pois.
Aviovuoteen salaisuusSiinä he siis istuvat vastatusten, mies ja vaimo. Kummahisiksi nimittävät toisiaan, hellästi tölvien. Viimeinen testi on suoraan parisuhteen ytimestä: Penelopeia myöntää tunnistavansa Odysseun, mutta käskee silti juonisti palvelijatarten siirtää sängyn pois yhteisestä makuukammiosta. Käytännössä se ei ole mahdollista, sillä Odysseus on veistänyt yhden päätytolpan suoraan kasvavan oliivipuun rungosta, eikä asiasta tiedä puolisoiden lisäksi kukaan muu kuin yksi uskottu ovivahti. Tai siis ei ainakaan pitäisi tietää: tässä testataan nyt uskollisuutta molemmin puolin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Odysseuksen älähdys kertoo Penelopeialle kaiken tarvittavan: mies on oikea ihminen, ja aviovuoteen loukkaamattomuudella on hänelle suuri merkitys. Sitten itketään ja halataan ja suudellaan kahdenkymmenen vuoden edestä, niin että Athene katsoo parhaaksi viivyttää aamunkoittoa!
Toisilleen halumiellä jo haastelivatVaikka nyt on ylitetty tärkeä kynnys, edessä on vielä valtavia vaikeuksia. Odysseus kertoo Penelopeialle Teiresiaan ennustuksesta Manalassa: hänen on lähdettävä maanpakoon kauas pois saareltaan, kuljettava niin kauas, että airoa ei enää airoksi tunneta. Siellä kaukana kostajien ulottuvilta on sitten toimitettava lepytysuhrit arkkiviholliselle Poseidonille ja muillekin ikivalloille. Näin on mahdollista saavuttaa rauhaisa vanhuus ja taata onni myös kansalleen. Sitten on aika nauttia levon ja lemmen armaudesta ikiomassa sängyssä. Uni ei kohtakaan tule silmiin, ja niinpä tämä korkea pari juttelee keskenään kuluneiden vuosien koettelemuksista puolin jos toisinkin kaiken yötä, jota riittää Athenen ansiosta. Lopulta Odysseus nukahtaa saatuaan oman tarinansa kerrotuksi; sitä emme tiedä, saako myös Penelopeia nukutuksi kaiken tapahtuneen jälkeen. Suopea jumalatar arvioi riittävän yöunen määrän, ja antaa aamun lopulta tulla. Odysseus nousee virkkuna vuoteeltaan ja aloittaa pakomatkan valmistelut. Penelopeian tulee pysytellä näkymättömissä, jos huhu tuo surmattujen kosijoiden kyselijöitä taloon. Itse Odysseus herättää Telemakhoksen ja uskolliset paimenet, ja lähtee yön viime rippeiden suojaamana aluksi kohti isänsä kartanoa maalla. Laerteshan ei ilmeisesti vielä edes tiedä Odysseuksen palanneen, ei ainakaan ole kerrottu kenenkään sinne lähteneen viestiä viemään. -Varmuuden vuoksi sonnustaudutaan täyteen taisteluvarustukseen. Yllätyksiä saattaa tulla vastaan matkan varrella. Nyt monineuvoinen Odysseus on taas tilanteen herrana, homma on hanskassa.
Ithakalla kaikki hyvin?Yksilötasolla tarina voisi päättyä tähän. Tai oikeastaan olisi voinut päättyä jo loppuhimmennykseen makuuhuoneessa. Liian monta kysymysmerkkiä jäisi kuitenkin ilmaan. Viimeisessä laulussa kai sitten päätellään loputkin langat. Ithakalla vallinnut anarkia on nyt tylyllä kädellä lakkautettu. Yksinvaltias on palannut täyttämään valtatyhjiön. On perin kummallista, että 20 vuotta saattoi kulua tällaisessa vallattomassa mylläkässä: jossain sanottiin, ettei yhtään mieskokoustakaan oltu järjestetty Odysseuksen lähdön jälkeen. Aluksi tietysti vain odoteltiin isäntää palaavaksi. Oletettiinko sitten, että Telemakhos voisi varttua isänsä seuraajaksi? Katsottiinko jossain vaiheessa, että pojassa ei oikein ole ainesta? Talo ja vaimo edustivat valtaa, ja sen lisäksi huomattavaa omaisuutta. Ei mikään ihme, että naapurustosta alkoi saapua kosijoita. Aluksi kaikki varmaan sujui ihan säällisesti, mutta vähitellen omavaltaisuudet lisääntyivät. Kosijat olivat Ithakan ja lähisaarten seurapiirien kuohukermaa, jokaisen takana suuri suku, joka ajoi omia etujaan. Syntyi pattitilanne, jonka kohtaamme Odysseiassa loppuvaiheeseensa kehittyneenä. Turhautuneet nuoret miehet ovat ryhtyneet rellestämään, eletään kuin pellossa. Onkohan Shakespearekin saanut tästä hyviä ideoita… Edelleen minua ihmetyttää, miten saarivaltio, jossa kuitenkin harjoitettiin ilmeisesti maanviljelyn ja karjanhoidon ohella myös kauppaa ja merenkulkua, saattoi niinkin pitkään tulla toimeen ilman keskushallintoa. Kuka koordinoi toimintoja, kuka jakoi oikeutta kiistatilanteissa? Kuvaako tilanne Odysseuksen kartanossa myös koko yhteiskunnan taantumista, kun lähes kaikki liikenevät resurssit oli sidottu tappiolliseksi kääntyneeseen sodankäyntiin? - Kyklooppien elämää kuvattiin barbaariseksi juuri siksi, että he eivät tunnustaneet lakia ja oikeutta, vaan ainoastaan vahvimman vallan ja omankädenoikeuden. Jumaliakaan heidän ei tarvinnut pelätä. Jokseenkin sama tilanne tuntuu kehkeytyneen kotisaarella!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030612 (20030612)
o 
o AJK kotisivu
o Odysseia