21 Jousen jännitystä
Pienin askelinRatkaisun hetkien lähestyessä kerronta hidastuu hidastumistaan. Yksityiskohdissa viivähdellään kuin Hitchcockin filmeissä ikään, samalla kun silmukka kiristyy kosijajoukon ympärillä. Jousen nouto varastokammiosta vie aikaa säekaupalla, kun täytyy muistella sen saantihistoriakin. Vaikuttaa siltä, että ase on jokseenkin käyttämätön, edesmenneen majaystävän muistona säilytetty arvoesine, jonka näkeminen tuo niin Penelopeialle kuin uskollisille palvelijoillekin mieleen eläviä muistoja isännästä itsestään.
Mielevä Penelopeia ja toimeva TelemakhosPenelopeia julkistaa ehtonsa: ken pystyy jännittämään Odysseun kuulun jousen ja ampumaan erehtymättä 12 kirveensilmän läpi, on saava hänet puolisokseen. Liikkuuko hänen mielessään vain uusi juoni mahdottomasta tehtävästä, vai onko hän todella valmis laittamaan itsensä likoon, mikäli joku osoittautuu kadonneen puolison vertaiseksi? Onko poika isänsä mittainen? Kykeneekö Odysseus itsekään entisiin suorituksiinsa? Mitä ja ketä tässä oikein tutkitaan? Penelopeian persoona ei ole riittävästi hahmottunut tähänastisesta tekstistä, häntä kuvaillaan aina ikään kuin toisten silmin. Siinä hän kulkee huntuineen ja saattajaneitoineen, epäröiden ja itkeskellen, mutta välillä taas hyvinkin neuvokkaana ja terävä-älyisenä näyttäytyen. Ota hänestä selvää! Telemakhos hoitaa jousikilvan käytännön järjestelyt. Hän yllyttää sulhoja kilpaan, laittaa kirveet paikoilleen ja kokeilee itse ensimmäisenä jousen jännittämistä. Tarinan kakkossankarina hän saattaisikin suoriutua tehtävästä, mutta tyytyy isänsä vihjeestä teeskentelemään heikkoa poikasta.
Sulhojen turhat yrityksetKilvan aloittaa uhrienkatsoja Leioides, joka lausuu synkän ennustuksen todettuaan omat voimansa riittämättömiksi. Se jousi on vielä vievä ihmishenkiä! Yksi toisensa jälkeen kosijat joutuvat luopumaan leikistä, kunnes jäljellä ovat enää nokkamiehet Antinoos ja Eurymakhos. Siinä vaiheessa on jo otettu kaikki apuneuvot käyttöön, mutta tulen ääressä paahtaminen ja talilla voitelukaan eivät ole saaneet jäykkää ja raskasta jousta taipumaan taitamattomien käsissä. Eurymakhoskin epäonnistuu. Antinoos on ovela, ja ottaa aikalisää: eihän kauasampujan juhlapäivänä tietenkään voi jousta jännittää! Lepopäivän jälkeen Apollo on varmaankin auliisti antava apuaan, siispä ratkaisu jääköön huomiseen. Kirveet jääkööt niille sijoilleen, ei niitä varas vie. Kaikki käyvät taas halulla käsiksi viinimaljoihin, ainoastaan lukija aavistelee tuhon pian tulevan. Kosijoiden kelvottomuus on nyt kiistatta tullut todistetuksi.
Odysseuksen tukijoukotTällä välin Odysseus on vihdoin paljastanut korttinsa uskollisille palvelijoilleen Eumaiokselle ja Filoitiokselle. Kosijoiden kamppaillessa jousen kanssa miehet ovat poikenneet pihamaalle, ja siellä Odysseus vihdoin lausuu julki kauan odotetut sanansa: "Täss' olen itse mä nyt!" Varmemmaksi vakuudeksi hän näyttää vielä arpensakin. Edessä on vaikea koitos, mutta jos kosijoiden nitistäminen onnistuu, on luvassa avokätinen palkkio kummallekin apumiehelle. Taivahista tukea tarvitaan tietysti myös. Ilon itkuihin ei nyt ole aikaa kuin hetki. Pihaportti on salvattava, naiset teljettävä huoneisiinsa, Odysseun saatava jousi käsiinsä. Kun suunnitelma on selvä, salaliittolaiset palaavat miessaliin yksi kerrallaan, kuullakseen juuri sopivasti Antinoon ehdotuksen ratkaisun siirtämisestä aamuun.
Kulkurin kuntoViininjuonnin alettua Odysseus pyytää muina miehinä jousta koetellakseen. Ehdotus nostattaa vastalauseiden myrskyn: kulkurihan on jo osoittanut kovan kuntonsa ottelussa Iros-kerjurin kanssa. Olisi liian noloa,jos hän onnistuisi siinä, missä nuoremmat joutuivat luovuttamaan, ja juttu lähtisi kiertämään maita mantuja. Kaikkihan sulhoille nauraisivat! Tässä vaiheessa Penelopeia käyttää topakan puheenvuoron: mokomassa maineessa ei ole mitään menetettävää! Hän lupaa kunnon korvauksen, mikäli vieras onnistuu yrityksessään, ja toteaa, että miehelle menosta ei tässä tapauksessa tietenkään ole edes kysymys. Telemakhos puuttuu silloin puheeseen, ja toimittaa äitinsä tylyhköön sävyyn salista pois. Taas sitä tavallista hameväen kohtelua, vaikka tarkoitus onkin varmaan tällä kertaa saada äiti turvaan pian alkavan verilöylyn alta. Eihän muitakaan naisia saa päästää saliin, vaikka kuuluisi millainen voihke ja aseiden kalina. Odysseus saa siis jousen vastalauseista huolimatta, ja tutkii sitä tarkoin kosijoiden kiusaksi. Sillä välin uskotut palvelijat suorittavat heille annetut tehtävät. Kun ansa on viritetty, Odysseus virittää leikiten jousen jänteen ja ampuu puolihuolimattomasti istualtaan nuolen kirveensilmien läpi. (Tätä suoritusta en kyllä ymmärrä, vaikka kuinka kuvittelisin - kreikkalaisten kirveet mahtoivat olla jotain ihan muuta kuin suomalaiset!) Lopuksi hän antaa nyökäten Telemakhoksen odottaman merkin, ja poika vyöttäytyy aseisiinsa käyden isän rinnalle. NYT alkaa ilmeisesti tapahtua.
Tähän on tultuTässä laulussa tapahtuu paljon, eikä kuitenkaan tapahdu. Aika ikään kuin seisahtuu yhdennellätoista hetkellä. Koko tähänastinen tarina on ollut johdatusta tähän pisteeseen. Onko Odysseuksella nyt oikeus tappaa kaikki kosijat? Ei neuvotteluja, yllätyshyökkäys vain. Kosijat ovat enimmäkseen nuorukaisia, jotka ovat käyttäytyneet röyhkeästi, hassanneet toisen omaisuutta, irvailleet nuoria ja vanhuksia, soittaneet suutaan joka suuntaan muutenkin - ovatko nämä niin raskaita rikoksia tosiaan? Entä kaikki ne Telemakhosta tukeneet ithakalaiset, entä demokratian pelisäännöt? Eikö Odysseuksella ole lakia tukenaan ja turvanaan? Miten tällainen tilanne laukaistaisiin nykyaikana, jos sellainen pääsisi syntymään? Olen yhtenä kysymysmerkkinä…
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030601 (20030601)
o 
o AJK kotisivu
o Odysseia