Aseneuvot korjuuseenTelemakhos ja Odysseus jäävät kahden. Nyt on helppo toimittaa ylimääräiset aseet pois kosijoiden ulottuvilta lopullisen välienselvittelyn lähestyessä. Naisväki, joka on jo todistanut lojaalisuuden puutteensa, lukitaan siksi aikaa salpojen taakse. Vain vanha Eurykleia jää ihmettelemään, miten pimeässä voi asian toimittaa. Häntäkin hiukan sumutetaan - Telemakhos selittää operaation käytännöllisesti: hyvät aseet menevät pian pilalle noen peittäminä. Athene kulkee edellä valaisten tietä isälle ja pojalle, mutta vain Odysseus näkee suojelijattarensa. Hän ei katso tarpeelliseksi selittää outoa valoisuutta sen kummemmin, vaan kehottaa Telemakhostakin käymään yöpuulle. Ei jää epäselväksi, kuka on vastuunkantajana. Telemakhoksen miehistymiseen on jo viitattu moneen otteeseen, mutta ei hän sentään ole vielä läheskään päässyt isänsä varjosta.
Jos mun tuttuni tulisiPenelopeia neitoineen saapuu hiljentyneeseen saliin. Istuimet valmistetaan, juhlan jäljet siivotaan pois, tulta kohennellaan. Neidoista suulain ei taaskaan malta olla herjaamatta vanhaa kulkuria, mutta saa kuulla varteenotettavan neuvon: ei ole koiraa karvoihin katsominen. "Siis varo vaimo sa, ettei vain mene sultakin kaikki kauneus tuo, joka noin nyt loistaa neitojen kesken." Myös Penelopeia nuhtelee julkea palvelijatarta. Näin siis mies ja vaimo kohtaavat 20 vuoden mentyä. Niin hyvä on Athenen luoma valepuku, niin liukkaita Odysseun jutut, ettei Penelopeialle anneta mitään mahdollisuutta tunnistaa kaivattua puolisoaan. Hän tulee tutkituksi Odysseuksen suurennuslasin alla, mutta läpäisee testin. Saamme kuulla uskollisuudesta ja ikävästä, nokkelasta viivytystaktiikasta, epätietoisuudesta ristiriitaisessa tilanteessa, joka vain odottaa ratkaisua. Lopulta Penelope purskahtaa itkuun, ja Odysseus joutuu kovettamaan luontonsa "miestään tuota kun itki, jok' istui eessä". Varovaisuus estää häntä paljastamasta omaa henkilöllisyyttään, mutta Penelopen lohduksi hän sentään kertoo seikkoja, jotka varmasti todistavat Odysseuksen tapaamisesta ja tämän elossa olosta. Puvun yksityiskohdat, uskotun miehen tuntomerkit ja jopa omista kokemuksista lainatut paikannimet ja tapahtumat luovat sellaisen toden illuusion sepitettyyn juttuun, että Penelope uskoo melkein kaiken. Odysseuksen kotiintuloa hän ei kuitenkaan tohdi toivoa, vaikka vieras vakuutta a sen olevan käsillä tuota pikaa.
Jalkojen pesuPenelopeia tulee selittäneeksi ylenpalttisen vieraanvaraisuuden merkityksen kehottaessaan neitoja pesemään vieraan jalat kiitokseksi. Nuhteettoman mielen ja käytöksen avulla voi saavuttaa eräänlaisen kuolemattomuuden, kun majavieraat vievät anteliaan mainetta "kansaan kaikkeen". Tylyn muistoa taas pilkataan kuoleman jälkeenkin. Tässä kohtauksessa on raamatullisia sävyjä. Odysseus haluaa vanhan naisen pesevän jalkansa, jos ne nyt on pestävä. Täytyyhän hänen tajuta, että valinta pakostakin osuu Eurykleiaan! Tämä ryhtyy toimeen mielellään - muistaen poissaolevaa isäntäänsä, jolle ei voi tehdä vastaavaa palvelusta, Penelopen käskystä toki, mutta myös vieraan itsensä tähden. Koska Eurykleia on nähnyt Odysseun varttuvan, hän myös huomaa vieraassa jotakin kumman tuttua: "kasvosi, äänesi, jalkas on kuin ihan itse Odysseun." Odysseus mitätöi havainnon nopeasti - "kaikkipa väittävät niin" - mutta siirtyy varmuuden vuoksi kauemmas valkeasta. Varotoimenpiteestä huolimatta Eurykleia tunnistaa jalkojenpesun aikana Odysseuksen nuorukaisena metsästysretkellä saaman ison arven, ja totuus on aivan vähällä paljastua. Athene ohjaa Penelopeian huomion kuitenkin toisaalle, ja tiukalla kuristusotteella Odysseus vannottaa vanhaa hoitajatartaan pysymään vaiti, jos haluaa välttää tappotuomion muiden petturien joukossa. Nyt ei ole sopiva hetki tunteiluun! Uutta vettä haetaan läikkyneen tilalle, jalat pestään, niin kuin oli tarkoituskin. - Jos palveluksen olisi suorittanut joku nuoremmista neitokaisista, olisi tämäkin juonen koukero jäänyt kertomatta. Kai Odysseus nyt olisi pientä pilkkaa kestänyt, kyse on kai taiteellisesta vaikutelmasta. Tai psykologiasta: ehkä kauan seikkailleelle sankarille on sittenkin merkityksensä silläkin, että edes joku koiran lisäksi muistaa.
Penelopeian uni ja suunnitelmaOlisi jo nukkumaanmenon aika, mutta Penelope on lopultakin löytänyt ystävällisen korvan, joka kuuntelee hänen huoliaan. Jäädäkö taloon Telemakhoksen ja kartanon kaitsijaksi, vai lähteäkö sen matkaan, joka eniten tarjoaa? Onko poika jo tarpeeksi miehistynyt ottaakseen isännyyden? Ja mitä se viimeöinen unikin merkitsee, jossa kotka tappoi kaikki hanhet ja haasteli katon reunalta puolison äänellä? Kulkumies-Odysseuksen vakuuttaessa, että kuolema vartoo kosijoita, Penelopeia paljastaa suunnitelleensa kosijoille kilpaa, jossa heidän on jännitettävä Odysseun suuri jousi, ja ammuttava nuoli kahdentoista kirveensilmän läpi. Vieraan mielestä ei enää kannata aikailla: Odysseus on ehtivä paikalle joka tapauksessa! Penelopeia vetäytyy tässä vaiheessa kammioonsa, ennen kuin yöunet menevät lopullisesti. Ratkaisun hetket ovat pian käsillä.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Kiitos tunnelmasta
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030518 (20030518)
o