Koskela Pirkko
18 KUIN METSOT SOITIMELLA

Kahinointia ovensuussa Kaunis kananen näyttäytyy Kukkoilu jatkuu iltamyöhään Summa summarum Palautetta Lähetä palautetta!   Kahinointia ovensuussa Odysseus väläyttää todellista luontoaan kohtauksessa, jossa ammattikerjuri ja kosijoiden juoksupoika Iros yrittää häätää kilpailijan reviiriltään. Mies arvioi vastustajan karkeasti väärin, yltyy tämän sovinnollisista puheista yhä vain rääväsuisemmaksi, eikä lopulta pysty enää perääntymään, kun toisen ryysyjen alta paljastuvatkin laajat hartiat ja muhkeat reidet. Matalamieliset kosijat näet yllyttävät näitä ryysyläisgladiaattoreita otteluun lupaamalla voittajalle vuohimakkaraa mahan täydeltä - häviäjälle taas on edessä porttikielto taloon ja passitus jonkin merkillisen miehensilpojahirmun koiranruoaksi. Ovelana miehenä Odysseus hillitsee toistaiseksi voimiaan, vaikka kevytkin huitaisu riittää murskaamaan vastustajan ohimoluut ja tainnuttamaan hänet. Korskeista sulhoista tämä on hirmuisen hauskaa, eivätkä he ollenkaan älyä ihmetellä vanhuksen yllättäviä taistelutaitoja. Kun tyrmätty on raahattu koivesta porttivahdiksi, palataan pitosaliin. Kelpoisuuttaan osoittanut Odysseus saa nyt huomattavasti parempaa kohtelua. Amfinomos-niminen kosija on suorastaan kohtelias ruokaa tarjotessaan, joten Odysseus varottaa häntä verhotuin sanoin tulevista tapahtumista. Kannattaisi lähteä kotiin hyvän sään aikana! Amfinomos tunteekin tuhon aavistuksen mielessään, mutta myös hänen kohtalonsa on jo sinetöity.   Kaunis kananen näyttäytyy Tässä vaiheessa Penelopeia saa äkkiä päähänsä näyttäytyä kosijoille ja varoittaa Telemakhosta heidän kaksinaamaisuudestaan. Athenella on sormensa pelissä, ja niinpä rouva ilmestyy todellisten kauneusunien jälkeen miessaliin saattajaneitojensa seurassa ihanampana kuin konsanaan, niin että "sulhojen polvet värjyivät, povet hurmasi lempi, vain hänen vierelleen venymään halu kaikkien hehkui". Juuri näin metsäkanalintujenkin keskuudessa menetellään: naaraat saapuvat soidinpaikalle vasta kun turnajaiset ovat jo hyvässä vauhdissa. Penelopeiakin yllyttää: hän keimailee huntunsa kanssa, soimaa kosijoita kerjäläisvanhuksen huonosta kohtelusta muka Telemakhokselle sanansa osoittaen, ja vihjaa, että aika alkaa olla kypsä valinnan tekoon, kun pojalla jo partakin kasvaa. Eihän hän oikeasti sitä toivoisi, mutta kun Odysseuskin muka lähtiessään niin kehotti. Lopuksi hän ihmettelee suoraan koko kosijajoukolle moista menoa: talon antimia nautitaan mielin määrin, mutta kihlalahjoista ei tietoakaan! Odysseus riemastuu vaimonsa neuvokkuudesta: tässähän taitaa olla voittoakin saatavissa! -Tämä on ainoa kommentti hänen mietteistään ja tuntemuksistaan 20-vuotisen eron jälkeen…Penelopeian tälläytyminenkään ei näköjään riitä vetämään hänen aatoksiaan pois koston haudonnasta. Kosijat menevät kuitenkin koreasti lankaan, ja tuota pikaa paikalle kiidätetään kultasolkia, kirjovaippoja, helmikorvakoruja ja meripihkaisia kultakäätyjä. Eivätpä kosijat tosiaan taida kaukaa olla lähtöisin.   Kukkoilu jatkuu iltamyöhään Penelopeian poistuttua juhlat jatkuvat viinin vimmatessa mieliä edelleen. Odysseus asettautuu tulen vartijaksi tarkkailemaan miesten edesottamuksia. Palvelusneidot hän vapauttaa tehtävistään, mutta saa kiitokseksi näiltäkin pilkkanaurua ja Eurymakhon salalemmityn Melanthon ivailua. Tuimin sanoin Odysseus lähettää naiset matkoihinsa, myöhemminhän on vasta määrä erotella jyvät akanoista. Eurymakhos itse jatkaa herjailua saadakseen muut nauramaan: hän pilkkaa kerjäläisen kaljua päätä ja kutsuu tätä tiluksilleen töihin, mutta epäilee toisen työhaluja. Odysseus vastaa ylpeästi pystyvänsä kyllä kaikkeen siinä missä nuorempikin, mutta moittii tämän huonoa luonnetta. Helppohan on heikompaansa solvata, vaan tullapa itse Odysseus: "niin ovet laajat nuo koht' olla ne vois kovin ahtaat sulle, kun syöksyisit suin päin pakosalle sa niistä". Sitten lentää jo jakkara, mutta osuu väärään mieheen. Telemakhos kehottaa nyt meluavia ja rettelöintiin valmiita kosijoita koteihinsa nukkumaan: pitäisihän heidän tuo jo itsekin ymmärtää. Maltillinen Amfinomos on samaa mieltä: vieras jääköön taloon, josta on suojaa hakenut. Uhrimaljojen juonnin jälkeen kartano hiljeneekin yöksi.   Summa summarum Odysseus on siis sekä voimiltaan että luonteeltaan osoittautunut soidintantereen ykköskukoksi. Muut ovat saaneet siivilleen. Kana on kohta kopattavissa, ja myöskin arvokkuutensa osoittanut. Jos oltaisiin metsässä, tilanne olisi jo jokseenkin selvillä, mutta kun ollaan ihmisten ja sivistyksen parissa, on vielä monta mutkaa matkassa. Sapeleita täytyy kalistella, verta vuodattaa ja päiden putoilla. Arvatenkin saamme vielä lisätodisteita sekä sankarin jaloudesta että vastapelurien kunnottomuudesta. Alun vauhdikkaisiin tarinanjuoksutuksiin verrattuna etenemme nyt kuin täi tervassa.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030511 (20030511) o o AJK kotisivu o Odysseia