Koskela Pirkko
17 Kerjäläinen kotinsa kynnyksellä

Poika edeltä… …isä perästä Nähdä Odysseus ja kuolla Suukopua pitosalissa Penelope kiinnostuu Palautetta Lähetä palautetta!   Poika edeltä… Ja taas on uusi aamu. Telemakhos lähtee vihdoin kaupunkiin äitinsä ja palvelusneitojen iloksi. Taaskin hän puhuu kuin isänsä pään yli ja antaa vanhaa kerjäläistä koskevat toimintaohjeet isännän äänellä Eumaiokselle. Odysseus puhuttelee kuitenkin häntä suoraan , ja ilmoittaa tulevansa mieluusti perästä, jahka aamun koleus on väistynyt auringon lämmön tieltä. Toisin sanoen sitten kun hänelle itselleen sopii: liekö tuo pieni näpäytys? Telemakhoksen saapuminen on suuri tapaus, naisilla on vedet silmissä ja suukkoja satelee. Nuori mies on kuitenkin varsin lyhytsanainen: hän käskee äitinsä pesulle ja kostoa rukoilemaan viitaten näin verhotusti väijytykseen, jonka kohteeksi joutui matkallaan. Itse hän noutaa paikalle tietäjä-vapaamatkustajansa , joka juuri sopivasti saapuu torille tilapäisestä kortteeristaan. Sitten nautitaan yhdessä sivistyksen suomista mukavuuksista pitkän merimatkan jälkeen. Puhtoinen Penelope saa suorastaan nöyristellä kehruupaikaltaan ovensuusta: Et nyt viitsisi kertoa… Sitten kuullaan uutiskatsaus: maata kierretty, hoveissa käyty, itse Helenekin nähty, ja -mikä tärkeintä- isästä kuultu. Tietäjä vielä päivittää: enteiden valossa on selvää, että Odysseus on lähempänä kuin uskoisikaan, ja odottaa vain oikeaa hetkeä. -Samanaikaisesti kosijaporukka saa tarpeekseen pihaleikeistä ja käy sisätiloihin syömään talon antimia. He eivät kuitenkaan ehdi kuulla tätä tärkeää keskustelua.   …isä perästä Odysseus ja Eumaioskin sonnustautuvat kaupunkimatkalle. Odysseus pyytää edelleen hämättävältä sikopaimenelta vielä sauvankin tutisevan käyntinsä tueksi. Matkalla sattuu vesilähteen neitojen alttarin luona kohdalle vuohipaimen Melantheus, joka riemastuu havaitessaan sosiaalisessa asteikossa selvästi itseään alempana olevat rähjykset. Hän sättii Odysseusta kuin peruskoululainen somalipakolaista, ja tarjoaisi tuolle turjakkeelle työksi mm. karsinoiden puhdistusta: tylsää ja likaista työtä siis! Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä potkaiseekin. Odysseuksen punnitessa erilaisten tappokonstien hyviä ja huonoja puolia Eumaios esittää vastalauseensa, mutta hänet vuohipaimen uhkaa myydä orjaksi. Suurisuu harppoo edeltä kohti Odysseun kotikartanoa liittyäkseen remusakkiin, hidaskäyntisemmät köpittelevät perästä. Odysseus pitäytyy tiukasti kerjäläisroolissaan ja arvelee nyt oltavan perillä, kun on niin komeat ovetkin, soitto soi ja paistinhaju köy nenään. Eumaios aprikoi miten nyt kannattaisi menetellä.   Nähdä Odysseus ja kuolla Miesten haastellessa pihamaalla lantatunkiolla makaava koiravanhus höristää korviaan. Argos-koira on Odysseuksen itsensä pentuna kouluttama, nyt huonossa hoidossa viimeisiä hengenvetojaan vetelevä ajokoira. Kahdenkymmenen vuoden ikä on kyllä koiralle varsin kunnioitettava, muistaakseni Suomen vanhin koira on tällä hetkellä 18-vuotias - ja taatusti hellemmin käsitelty! Koira pyrkii isäntänsä luo häntäänsä liehuttaen, mutta jalat eivät enää kanna. Eihän mies voi sellaista kuivin silmin katsoa! Eumaios ei huomaa tapahtunutta, vahvistaapa vain sanallisesti molemminpuolisen tunnistamisen. Sitten hän astuu sisälle saliin - ja uskollinen koira heittää henkensä siinä paikassa, "vuoden kahdenkymmenen viertyä kun näki vielä Odysseun". Eipä jätä kylmäksi koiranystävää tämä pieni kohtaus!   Suukopua pitosalissa Salissa mässäillään taas kerran lihalla, leivällä ja viinillä. Sikopaimen saa tuolin ja tarjoilua, hetken päästä saapuva Odysseus-kerjäläinen istahtaa nöyrästi kynnyspuulle rikkinäisine reppuineen. Telemakhos lähettää oitis isälleen ruokaa ja terveisiä: "kaikkien sulhojen luo nyt käyköön antimen pyytöön; eip' ujo olla ja arka sen auta, ken alla on puutteen." Hän ei siis suunnitelman mukaisesti ole isäänsä tuntevinaankaan. Athenekin käväisee psyykkaamassa tätä ison talon isäntää, joka lähteekin kiertelemään kuokkavieraittensa joukossa "nähdäkseen ken heist' oli kelpo, ken häijy ja nurja." Melantheus-vuohipaimen osaa valistaa mistä ukko on tupaan tulla tupsahtanut, ja Antinoos osoittautuu taas kosijoista keljuimmaksi. Telemakhos soimaa Antinoosta ja kehottaa tätä itseäänkin anteliaaksi, kun kerran on niin kärkäs itsekin nauttimaan toisten tarjoomuksista. Kun Odysseus vielä tulee siihen kiusaksi anelemaan ja kertomaan keksittyä elämäntarinaansa, Antinoon mitta täyttyy, ja hän heittää näsäviisasta kerjuria jalkajakkarallaan olkapäähän. Tämä on tietysti törkeä vieraanvaraisuuden ja juhlamielen loukkaus, jota yksi jos toinenkin avoimesti paheksuu. Telemakhoksen sydäntä särkee, mutta hänhän on luvannut olla puuttumatta asioiden kulkuun.   Penelope kiinnostuu Hyvä on tiedonkulku talossa, jossa on paljon palvelusväkeä! Tuota pikaa Penelope-rouvakin saa tiedon tapahtuneesta ylös kammariinsa. Hän kutsuttaa sikopaimenen luokseen ja yrittää tämän välityksellä saada kulkumiehen haastateltavakseen. Kuka tietää, ehkäpä kovia kokenut vieras tietäisi jotakin Odysseuksesta. Eumaioksen mukaan näin varmaan onkin, ja Penelope riemastuu niin, että tulkitsee alakerrasta raikuvan Telemahkohsen avastuksenkin suotuisaksi enteeksi. Odysseus ei kuitenkaan suostu tulemaan. Hänen mukaansa on viisaampaa odottaa, kunnes kosijasakki on häipynyt yöksi koteihinsa. Naapureita ja kylänmiehiä ne siis todellakin ovat! Myös sikopaimenen ja Penelopen itsensä mielestä tässä ajattelutavassa on järkeä: näin vältytään enemmältä väkivallalta. Penelope jää siis yläkertaan odottamaan päivänlaskua, Telemakhos valvoo jonkunlaista järjestystä pitosalissa, sikopaimen lähtee kotiin päin. Laulu ja karkelo jatkuu toistaiseksi, mutta tunnelma tiivistyy.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela