Koskela Pirkko
15 Telemakhos kutsutaan takaisin

Uneton Lakedaimonissa Tapaukseton alkumatka ja onnistunut väistöliike Vapaamatkustaja otetaan kyytiin Sillä välin toisaalla… Palautetta Lähetä palautetta!   Uneton Lakedaimonissa Paljon on viisauden jumalattarella puuhaa Laerteen jälkikasvun asioiden järjestelyssä! Sikopaimenen majalta hän ennättää lennossa Spartan kuninkaan hovin etupylvästöön, missä Telemakhos ei vain saa unta kuultuaan isästään vihdoin edes jonkinmoisia uutisia. Nopean tilannekatsauksen jälkeen poika saa ohjeet kotiinpaluusta, koska muuten talon ja tavaran voi käydä hullusti. Kunnianarvoisan Penelope-rouvan ja hänen sukulaistensa harkintakykyyn ja uskollisuuteen ei muka voikaan luottaa kosijoiden korottaessa jatkuvasti tarjouksiaan! Telemakhos nielaisee jutun yhtään kakistelematta, ja potkii oitis kumppaniaan hereille. Nestorinpoika vastustelee: on vielä pimeää, eikä yön selkään voi lähteä talon isännän tietämättä. Taaskin ihmetyttää tämä juonen koukaus ja jumalattaren sorvaama sumutus: miksi poika ei saa tietää isän palanneen kotisaarelle? Ei kai hänen uskollisuudestaan ainakaan voi olla epäilyksen häivää. Saarikosken versiossa tämä kohtaus on kirjoitettu samaan syssyyn Menelaoksen hoviin saapumisen kanssa. Siinä Telemakhos saa kalliit lahjansa - pikarin, viininsekoitusmaljan ja kirjaillun vaipan - ja lähtee paluumatkalleen jo ennen kuin Odysseus päästetään lähtemään Kalypson saarelta. Kuvittelisin, että tällainen järjestely pyrkii kokoamaan tarinan langat kääntäjän mielestä jotenkin johdonmukaisempaan järjestykseen. Vai onko kuitenkin niin, että tekstistä on myös alkukielisenä olemassa rakenteeltaan näinkin erilaisia versioita, ken tietää. Kyllähän selityksissä usein viitataan erilaisiin ja eri-ikäisiin toisintoihin.   Tapaukseton alkumatka ja onnistunut väistöliike Kaikkien hyvien tapojen mukaisten lähtöseremonioiden jälkeen maitse tapahtuva alkumatka sujuu mainiosti. Zeushan on antanut lähtiessä suotuisan enteen: kotka sieppasi hanhen, ja Helene-rouva tulkitsi sen merkiksi Odysseuksen pikaisesta paluusta. Puolimatkan majapaikka on sama kuin tullessakin, ja Pylokseen saavutaan hyvässä järjestyksessä. Sataman lähestyessä Telemakhos vetoaa matkakumppaninsa lojaalisuuteen vanhan ystävyyden nimissä: hän tosiaankin haluaa päästä matkaan välittömästi, tuhlaamatta aikaa vielä yhteen tervetuliais-kunnialahja-juhla-ateria-läksiäispuheet -rumbaan. Harkittuaan asiaa tovin Peisistratos taipuu samoille linjoille, joskin toteaa saavansa siitä hyvästä Nestor-isän vihat niskoilleen. Hulluja nuo kreikkalaiset!   Vapaamatkustaja otetaan kyytiin Laiva laitetaan pikaisesti lähtökuntoon ja Telemakhos valmistautuu uhraamaan viiniuhrin jumalille. Silloin pomppaa kulisseista uppo-outo mies, kuulua tietäjäsukua oleva Theoklymenos, joka pakenee takaa-ajajiaan etsintäkuulutettuna miestaposta. Taaskin Telemakhos suostuu vähääkään epäröimättä ottamaan murhamiehen matkaansa, istuttaapa tämän vielä parhaalle paikalle viereensä istumaan. Joko hän on todella nuori ja kokematon, tai sitten ajat ja tavat olivat vallan toiset kuin nykyisin. Olisikohan isä-Odysseus toiminut yhtä hyväuskoisesti? Athenen suosio on matkaajien puolella, tuulet myötäisiä, ja niin väijyksissä olevat kosijat saavat pitkän nenän, kun Telemakhoksen laiva kiertää saaret kaukaa, ja saapuu Ithakalle aamunkoitossa meren puolelta. Athenen ohjeiden mukaisesti Telemakhos jää kyydistä "maita katselemaan" : hän suuntaa sikopaimenen majalle, mutta lähettää muut kaupungin satamaan odottamaan seuraavaksi aamuksi lupaamaansa tulojuhlaa - ja viemään sanaa äidille. Vapaamatkustajan tarpeista huolehditaan perinpohjaisesti: erilaisten vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen päädytään siihen, että luotettu ystävä Peiraios ottaa huolehtiakseen vieraasta. Kiitollinen vieras tulkitsee Telemakhoksen päälle satavat haukan repimän kyyhkysen höyhenet enteeksi siitä, että valta ja voima Ithakalla on iäti säilyvä hänen sukunsa hallussa.   Sillä välin toisaalla… Yökukkujia on myös sikopaimenen majalla. Odysseus ja Eumaios valvovat muiden nukkuessa, ja vanha sikopaimen kertoo elämäntarinansa. Sitä ennen hän on läpäissyt jälleen yhden Odysseuksen asettaman koetuksen tarjotessaan edelleen köyhälle kulkurille vieraanvaraisuuttaan, sen sijaan, että olisi lähettänyt tämän kerjuulle kaupunkilaisten ja keljujen kosijoitten armoille. Kuulemme myöskin Odysseuksen vanhempien vaiheista: isä elää, mutta toivoisi kuolevansa menetettyään poikansa ja vaimonsa. Molempia Eumaios kiittää hyväntekijöinään: vaikka hänet ostettiin orjaksi, hän sai kasvaa talon nuorimman tyttären kumppanina, ja vasta tämän avioiduttua hän sai nykyisen toimensa hyvän ylöspidon edelleen jatkuessa. Nykyisestä valtiattarestaan Penelopesta hän antaa lievästi kriittisen lausunnon: "Hänen luotaan ei hyvät kuulu kuulumiset, sanat ei, ei työt…" talon asiat ovat huonossa jamassa, kosijoitten syytä kaikki! Pitkässä elämäntarinaosassa kerrotaan, kuinka sikopaimen onkin valepukuinen kuninkaanpoika, jonka petollinen palvelijatar ryösti lapsena foinikialaiseen laivaan. Kansansatujen klassista aiheistoa! Kotisaari kuvaillaan tarumaiseksi onnelaksi, mitä se tietysti pienen pojan muistikuvissa olikin. Se sijaitsi siellä, " kuss' auringon rata kääntyy" - miten tuo sitten tulkittaisiin? Saduissa ollaan sateenkaaren tuolla puolen, mutta tässä nyt voisi olla ilmansuunnistakin kysymys, idästä tai lännestä. Syyria tulee mieleen, mutta eihän se ole saari! -Jalosukuisuuden on arvatenkin määrä selittää halvan sikopaimenen luonteen ylväys. Sääli, olisihan hän voinut olla hyvä ihminen ihan muuten vain. Lopussa lähestytään suurta jälleennäkemisen hetkeä. Nopsajalkainen Telemakhos astelee siroilla sannikkaillaan kohti aamutoimiinsa heräilevien sikopaimenten majaa. Poikki! Jatkuu ensi viikolla! Tätä tehokeinoa Homeros tuntuu erityisesti suosivan…

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030422 (20030422) o o AJK homepage o Odysseia