Koskela Pirkko
14 Rauhan miesten piilopirtillä

Sikotarhan suojassa Tilannekatsaus ja onnistunut sumutus Tulojuhlat ja sään muutos Palautetta Lähetä palautetta!   Sikotarhan suojassa Rähjäisen kulkuriäijän hahmossa Odysseus siis köpittelee metsäpolkua vanhan sikopaimenensa Eumaioksen asumukselle. Tämä on vetäytynyt hoidokkiensa pariin kauas kyliltä, missä röyhkeät karjut porsastelevat hyvän isännän poissaollessa. Vain emännän erityisestä pyynnöstä hän näyttäytyy kartanossa, mutta tyytyy muuten vastentahtoisesti toimittamaan ruokatarpeita non stop -kekkereihin. Mies itse vaikuttaa uskolliselta ja jaloluontoiselta palvelijalta, joka on töissään huolellinen ilman silmälläpitoakin, ja säästäväinenkin vielä. Seuranaan hänellä on elikoiden lisäksi kolme nuorta apulaista. Sotatantereilla ja naisten seurassa vuosia viipynyt Odysseus astelee nyt kunnon miesten rauhaisaan suojapaikkaan. Kalevalaiset piilopirtit tulevat mieleen. Omat koirat ovat kyllä vähällä purra, mutta Eumaios ennättää hätiin. Vastaanotto on mitä vieraanvaraisin: kuntoon katsomatta "Zeun tuomia kaikkipa vieraat".   Tilannekatsaus ja onnistunut sumutus Odysseuksen ja Eumaioksen pitkän vuoropuhelun aikana selviää Ithakalla vallitseva tilanne. Odysseus katsoo kuitenkin parhaaksi lasketella vilpittömälle, joskin katkeroituneelle Eumaiokselle aikamoisen stoorin keksityistä vaiheistaan. On siellä siteeksi totta aina välillä: huonosti päättynyt ryöstöretki, maston varassa ajelehtiminen, ystävällinen vastaanotto vauraassa hovissa jne., mutta kaikki nimet ja paikanmääreet hän vetäisee hihasta. Vanha sikopaimen nielaisee valheet kakistelematta, ovathan ne kovin pikästi ja yksityiskohtaisesti kuvailtuja. Sen sijaan hän ei millään suostu uskomaan sitä totuutta, mikä on jo hänen silmiensä edessä -Odysseuksen paluuta siis. Huonot kokemukset ovat tehneet miehestä varovaisen. Ei hän suostu lyömään vetoa, vaikka Odysseus kuinka houkuttelee. Kiroaapahan vain kauniin Helenen koko suvun, kun tämä sillä lailla hyvän isännän vei teille tuntemattomille. En ihan ymmärrä Odysseuksen temppuilua. Tuntuisi reilummalta, jos hän olisi kiertelemättä kertonut totuuden mukavalle Eumaiokselle saatuaan selvät takeet hänen rehtiydestään jo heti kättelyssä. Kai tässä sitten on joku tarinan kehittelyn tai yleisöpsykologian takia tarvittava viive. Eumaios uskoo Odysseuksen kuolleen harharetkillään ja on huolissaan myös Telemakhoksen hengen puolesta. Uljas suku voi vaikka sammua Ithakalta. Onhan siinä dramatiikkaa kerrakseen.   Tulojuhlat ja sään muutos Nuorten paimenten palattua töiltään pidetään kunnon kemut vieraan kunniaksi. Muhkein karju teurastetaankin nyt omaan käyttöön, ikivaltoja unohtamatta. Viiniä ja leipää nautitaan ruumiin ja sielun virkistykseksi myöskin. Pullein vatsoin ja iloisin mielin käydään levolle, mutta sää muuttuu äkisti huonommaksi. Länsituuli tuo sadetta, yö on pimeä ja kuuton. Odysseusta palelee. Koetellakseen vanhaa palvelijaansa vielä kerran hän kehittelee muka viinin villitsemänä kertomuksen Troijan sodan päiviltä. Ties vaikka olisi tottakin. Siellä hän on muka ollut Odysseuksen ja Menelaoksen kanssa väijyksissä Troijan muurien luona, ja joutunut yöllä lumipyryyn liian vähissä vaatteissa. Neuvokas Odysseus on sitten keksinyt keinon, jolla hän on saanut lämpimän vaipan käyttöönsä. Eumaios ymmärtää kyllä yskän ja valmistaa halvalle vieraalleen mukavan makuusijan tulen ääreen, antaapa vielä ainoan lämpimän vaippansakin. Itse hän lähtee ulos vartioimaan ulos jääneitä sikoja aseistautuneena, pukeuduttuaan ensin sään vaatimalla tavalla. Odysseuksen kelpaa köllötellä nuorten paimenten seurassa: Eumaiokseen voi ainakin luottaa!

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030413 (20030413) o o AJK homepage o Odysseia