12 Skyllan ja Kharybdiksen välissä
Viimeiset vinkitPalattuaan takaisin tanssivan aamuauringon saarelle Odysseus saa vielä viimeiset matkaohjeet Kirkeltä, joka tuntuu muuttuneen kovin miellyttäväksi ja myötäsukaiseksi. Velho taitaa ihailla uskalikkoja, jotka ovat "elävältä jo matkanneet tykö Hadeen, kahteen kertaan kuolevat, muut vain kuolevat kerran!" Koko reissu taisi olla vain psykologinen testi: mitään kotimatkan kannalta oleellista tietoa ei Manalasta saatu, lukuun ottamatta varsinaisia kotiintulo-ohjeita. Merimatkan osalta Kirken vinkit riittäisivät vallan mainiosti. Vai onko Odysseus todella se mestarillinen luikurin laskettelija, jollaisena Pekka häntä taannoin piti? Kertooko hän niin Kirkelle kuin Alkinoon hovillekin omasta päästään sellaista, mitä hän arvelee heidän haluavan kuulla? Minäkin olen lukenut Baudolinon, vertaus on oikein hyvä!
Seireenien kutsuNyt liikutaan jo tutummilla vesillä. Jokainen tietää seireenien suloääniset houkutukset, jotka kiskovat juuri niitä pettävimpiä sielun säikeitä. Tule tänne, niin saat tietää haluamasi, kuulla mitä muut eivät ole kuulleet, nähdä, haistaa, maistaa tai tuntea sanoinkuvaamattomat ihanuudet… Tiedämme senkin, että viisas tukkii korvansa: kukkaisa niitty on luilla ja ihonriekaleilla lastattu turman tanner. Sankarimme ei olisi sankari, jos hän tukkisi korvansa muiden lailla: hänet sidotaan kuitenkin mastoon kiinni, jotta hän voi tyydyttää uteliaisuutensa - tai testata luonteenlujuuttaan. Ainoastaan ennalta saatujen neuvojen ja ystävien varotoimenpiteiden ansiosta joukkio pelastuu: eipä olisi itse Odysseuskaan pystynyt seireenilaulua vastustamaan. Järki voittaa siis tällä kertaa vietit.
Suo siellä, vetelä täälläElämässä joutuu myös valintatilanteisiin. Odysseus on saanut Kirkeltä tietää kaikki huonot vaihtoehdot, ja joutuu aluksen päällikkönä tekemään raskaan ratkaisun. Kumpi on pienempi paha: laivat säpäleiksi louskuttavien liikkuvien kallioiden läpi vievä väylä, vaiko reitti, joka pakottaa soutamaan kuusipäisen luolahirviö-Skyllan ja kolmasti päivässä tuhopyörteen aikaansaavan Kharybdiksen välistä? Ei ole helppoa olla kapteenin housuissa, mutta Kirken alleviivaten vihjailema minimitappiolinja on lopulta järkevin vaihtoehto. Skyllan vieritse siis, mutta miehistölle ei kerrota koko totuutta etukäteen. Kuusi miestä saa surkeasti surmansa pedon kolmirivisissä purukalustoissa, mutta laiva säilyy ehjänä. Vilkaisu karttasivuille kertoo, että Messinansalmessa tässä ilmeisesti mennään, kuten muistelinkin. Muitakin mielipiteitä on kyllä esitetty. Samalla opin senkin, että Skylla-poloinen olikin alunperin kaunis neito. Kirke-mokoma ihastui kuitenkin hänen sulhaseensa siinä määrin, että katsoi parhaaksi myrkyttää neidin kylpypaikan meressä, ja loihtia siten hänet hirviöksi sulhon katsellessa. Ei siis ihme, että hän niin hyvin tuntee paikalliset olosuhteet.
Harva meistä on rautaaIlta on tulossa ja miehistö väsyksissä - ja murheen vallassa menehtyneiden tovereiden takia. Nälkä ja janokin vaivaa. Thrinakian saari on heti kohta edessä, ja laivaväki tahtoo rantaan. Odysseus estelee: vaikkakin äsken koettu on myös hänestä kauheinta, mitä hän kuunaan on nähnyt, on juuri tämän saaren ennustettu olevan suurimman riskin paikka. Yksinkertaisinta olisi purjehtia edelleen ja etsiä toinen yöpymispaikka. Ei jakseta, vastaa Eurylokhos kaikkien suulla, ja Odysseus on "yksin väkipakkoa vastaan". Pahoin aavistuksin hän vaatii miehiään vannomaan, että he tyytyvät Kirken antamiin eväisiin, ja jättävät saarella laiduntavat auringonjumalan lampaat ja hiehot rauhaan. Näin tapahtuukin: tarkoitushan on vain aterioida ja yöpyä, ja lähteä matkaan heti aamunkoitossa. Toisin on käyvä. Yöllä nousee navakka tuuli väärästä suunnasta, ja lähtö osoittautuu mahdottomaksi. Kokonaisen kuukauden ajan joudutaan viipymään saarella: ruoka käy vähiin ennen loppumistaan, miehistö onkii, linnustaa ja jupisee. Nyt valan pitävyyttä koetellaan toden teolla, ja huonostihan siinä lopulta käy. Odysseus lähtee saaren sisäosiin anomaan ikivalloilta apua, mutta torkahtaa taas väärällä hetkellä, ja sillä välin miehistö teurastaa ensimmäiset eläimet mukamas uhrimielessä. Heliokselle lupaillaan temppeliäkin, jahka kotiin päästään.
Vain yksi säästyyPalatessaan Odysseus tajuaa rasvankärystä oitis mistä on kyse, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Paimenettarena toiminut Helioksen tytär kiidättää tiedon tapahtuneesta isälleen, ja tämä hakee vimmoissaan hyvitystä Olympolta. Sillä välin kun miehistö mässäilee lihalla viikon ajan, hioutuu suunnitelma heidän tuhoamisekseen. Vihdoin tuuli käy suotuisaksi ja lähdetään matkaan. Tuskin on päästy ulapalle, kun raivoisa länsimyrsky katkaisee maston, joka kaatuessaan pyyhkäisee perämiehen mereen. Zeus viimeistelee laivan tuhon salamaniskulla, ja koko miehistö tuhoutuu rikkomuksensa tähden. Niin tuli loppu Ithakan sotajoukolle. Vain Odysseus pelastuu mastonpätkän ja keulapuun avulla Kalypson saarelle vaivojen ja vastusten jälkeen. Nokkeluudellaan hän selviää jopa Kharybdiksen kurimuksesta viikunapuun oksasta roikkuen. Hänhän ei rikkonut tabua eikä osallistunut tappajaisiin, vaikka ilmeisesti söi siinä missä muutkin. Vai sinnittelikö hän todella onkikaladieetillä muiden mässäillessä grillilihalla? Teksti ei oikeastaan sitä kerro. Aika rankaltahan rangaistus tuntuu, mikäli mitään muuta ruokaa ei olisi ollut saatavilla. Toisaalta varoitettu oli kyllä, useaankin otteeseen. Kertomuksen etenemisen kannalta kaikki tietysti menee juuri niin kuin pitikin. Jossain sanottiin, että tarinan kehittelijänä Homeros on kaikista kertojista etevin…hän kieputtaa juonta miten tahtoo. Näin pitkää juttua onkin varmaan esitetty jatkokertomuksena, jossa tarvitaan sopivia koukkuja, joilla kuulijoiden jatkuva mielenkiinto vangitaan.
Jatkuu siis ensi viikolla!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030331 (20030331)
o 
o AJK homepage
o Odysseia