Koskela Pirkko
10 Ojasta allikkoon

Tuulten valtiaan saarella Laistrygonien hirmuinen maa Velhottaren metkut Mutka matkaan Että mitä? Palautetta Lähetä palautetta!   Tuulten valtiaan saarella Vähentyneen väkensä kanssa Odysseus purjehtii nyt Aioliaan. Saarella on hyvä satama, sisäsiittoinen hovi ja ehtoisat pitopöydät. Kokonainen kuukausi siellä viivytään, ja akhaijien kotimatkan kirjavat vaiheet tulevat tarkalleen selvitetyiksi. Avuksi kotimatkalle ruhtinas Aiolos sulkee pahat tuulet säkkiin ja laittaa lauhan läntisen saattelemaan vieraita kotikonnuille. Ithakan rannat siintävät jo horisontissa, kun uupunut Odysseus nukahtaa, ja miesten tuhoisa uteliaisuus ja ahneus saa heidät avaamaan tuulipussin. Ainakin ahneus kuuluu kuolemansynteihin, ja siispä valtoimiksi päässeet tuulet paiskovat laivat takaisin sinne, mistä oli kymmenen päivää aikaisemmin lähdetty. Aiolos ei uusintavierailusta järin riemastu. Jumalien vihan merkitsemää joukkiota ei hovissa hyvällä katsella, anelu on turhaa. Nyt on pakko soutaa, hyvästi suotuisat tuulet! Elämä ei anna uusintoja.   Laistrygonien hirmuinen maa Tästä eteenpäin matka on kuin painajaisunta. Syntien sovitusta, ehkä? Pitkän merimatkan jälkeen tullaan maahan, jossa vuorotyö jo tunnetaan, jossa korkeat kallioseinämät saartavat ylen suojaista satamalahtea, jossa ei näy mitään merkkejä maanviljelystä, vaikka savu paljastaakin paikan asutuksi. Kaksi tiedustelijaa ja airut lähetetään matkaan. Lähteellä tavataan vedennoutaja-neito, joka varsin sopuisasti osoittaa matkamiehille isänsä asunnon. Isä on kuitenkin ihmissyöjäjättiläisten heimoa, ja äitikin tunturin kokoinen. Tunnelma muuttuu kuin taikaiskusta, kun tuhannet laistrygoni-hirmut alkavat paiskoa laivoja upoksiin. Laivat uppoavat, miehet syödään. Vain monineuvoinen Odysseus on vaistonnut vaaran ja jättänyt laivansa satimen ulkopuolelle. Vain hänen miehistönsä pääsee pakoon henkensä edestä soutaen.   Velhottaren metkut Seuraavat koettelemukset odottavat Kirke-velhon saarella, josta löytyy seuraava rantautumiskelpoinen paikka. "Joku kuoloton ohjasi suunnan" - kohtalo heittää kohdalle seuraavan testin. Kaksi päivää menee huilailuun ja rankasta kokemuksesta toipumiseen, kolmantena Odysseus lähtee tutkimaan paikkoja. Kalliotörmältä on laaja näköala: savu näkyy metsien ja viitojen takaa. Siperia on opettanut: Odysseus katsoo parhaaksi palata laivoille tietelemään miesten mieltä suin päin seikkailuihin syöksymisen sijasta. Onnekas sattuma järjestää ateria-aineksetkin ison hirven sattuessa sopivasti juomapaikalle. Iltaan asti mässäillään. Viiniäkin kuluu ilmeisesti aika lailla, kun miehet eivät seuraavana aamuna muka tiedä enää edes ilmansuunnista. Tutkimusretkelle ryhmitytään kahdeksi partioksi, pelokkaasti arvotaan ensiksi lähtijät. Huonosti miesten kyllä sitten käykin. Liehakoivien susien ja vuorileijonien saattelemat miehet huumataan ja kaunis kutojatarvelho Kirke loihtii heidät vaihteeksi sioiksi. En voi mitään sille, että mielestäni Kirke on ilmiselvästi Aku Ankan Milla Magia -velhon esikuva! Kaunis kutojatar laulelee ihanasti, mutta kieroilee ja pettää minkä ehtii. Syitä ei tarina vaivaudu pohtimaan: pahikset ovat pahiksia. Euryklos ainoana pystyy palaamaan laivalle kertomaan miten hullusti pääsi käymään. Muut jäävät lättiin röhkimään. Hän anelee Odysseusta lähtemään karkuteille, mutta eihän sankari voi sellaiseen suostua. Yksin hän lähtee vapauttamaan tovereitaan, mutta moinen urheus tuo toki avuksi hohtavasauvaisen Hermeen. Tämä antaa vastamyrkyksi ihmeellisen mooly-yrtin, jonka maasta tempaiseminen tuo mieleen ginsengjuureen liittyvät uskomukset. Kun myrkky ei tepsikään, Kirke ottaa toiset aseet käyttöön. Miekan käyttöön ei ole tarvetta, kun päädytään ihanaiseen vuoteeseen. Toki ensin on vannottu ankarat valat siitä, että huijata ei saa. Sillä välin lehtojen, lähteiden ja virtojen nymfit huolehtivat muista maallisista tarpeista. Kun ruokaa, juomaa, pesuvehkeitä ja puhtaita vaatteita on riittävästi, ja kumppanitkin saatetaan entiseen hahmoonsa, vuosi vierähtääkin varsin rattoisasti. Odysseuksella on ihan kivaa Kirken saarella, mutta kumppanien toistuvat pyynnöt saavat hänet lopulta ajattelemaan kotiinlähtöä. Jumalattarelta täytyy nöyrästi anoa lähtölupaa, mutta varsin helpostipa se tuntuu heltiävän.   Mutka matkaan Eipä sittenkään! Tottahan lähteä saa, jos mennä on mieli. Ensiksi on kuitenkin käytävä manalassa kysymässä reittiohjeita sokealta Theben Teiresiaalta. Pikku juttu: ensin mennään Okeanon kautta Hadeen tunkkaiseen asumukseen, sitten kaivetaan yhtyvien virtojen luona olevan jyrkän kallion juureen määrämittainen kuoppa, kaadetaan siihen hunaja-, maito- ja viiniuhrit, sitten vettä ja jauhoja. Sitten estetään muita vainajia nauttimasta tarjoomuksista lihauhreja lupaillen, uhrataan Teiresiaalle henkikökohtaisena bonuksena musta lammaspariskunta: jo vain saadaan neuvot! Mikäs siinä sitten. Aurinkokin jo nousee. Odysseus herättelee mukavuuksiin tottuneet miehet: nyt päästään kotimatkalle. Vielä yksi mies menetetään: nuorimmainen Elpenor putoaa katolta ja taittaa niskansa, kun ei aamupöhnässä lähtöhälinään herättyään oikein ole vielä tolkussaan, eikä tajua missä on nukkunut. Itku ja voihkehan siitä syntyy, kun selviää minne ollaan menossa. Kirke on kuitenkin ystävällisesti toimittanut paikalle tarvittavat uhrieläimet.   Että mitä? Tämä laulu on minusta todellakin kuin houretta tai unta. Siirtymät tilanteesta toiseen ovat nopeita eikä niitä selitellä. Tuntuu siltä, että Odysseus miehineen saa nyt maksaa aikaisemmista rikkomuksistaan. Ajatus kristillisistä kuolemansynneistä pyörii mielessä, mutta en jaksa tarkistaa, mitä ne tarkkaan ottaen ovat. Käynti manalassa voisi olla jonkunlainen lopullinen sovitus. Minua todella ihmetyttää, miksi Kirke - auringonjumalan tytär - lähettää miehet tuohon varjoisaan paikkaan: sitä ei mitenkään perustella! Kuka on tämä Teiresias? Nimi tuntuu tutulta, se varmaan liittyy muihin antiikin suuriin kertomuksiin. Jostain syystä mieleen tulee Oidipus. Odysseialle on kirjoitettu paljon psykologisia tulkintoja. On niitä netissäkin, esim. http://www.cgjungpage.org/articles/mgodys.html. Minua kiinnostaisi myös lukea Saarikosken omia perusteluja rakenteellisille ratkaisuilleen, mutta en ole niitä ehtinyt ja jaksanut etsiä. En teilaisi hänen Odysseiaansa Valitut Palat -lyhennelmäksi kuitenkaan, enkä oman egon pönkitykseksi myöskään. Olen aavistelevinani siinä jonkinlaista tavoitteellisuutta, en vain ihan saa langan päästä kiinni. Aivan varmasti mukana on myös jonkinlaista mustaa huumoria ja kuvia kumartamattomuutta, mutta se on toinen juttu. Kielen raamatullisuus voisi johtua vaikka nuoruuskokemuksista: meillä kaikilla on oma kielemme, jonka syntyä olemme jäävit analysoimaan.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030318 (20030318) o o AJK homepage o