Väki koolle aamutuimaanSeuraavan päivännousun myötä kokoonnutaan suureen mieskokoukseen kaupungin torille. Vihdoin on tarkoituksena ottaa selvää kulkijan henkilöllisyydestä ja määränpäästä, varustaa saattajat matkaan - ja siinä sivussa ilmeisesti myös esitellä oman maan vaurautta ja saavutuksia erilaisilla elämänalueilla. Varmuuden vuoksi Athene-jumalatar silaa vähän ylimääräistä soreutta Odysseuksen päähän ja harteisiin sekä häärii itse väen koollekutsujana. Aika hyvältä näyttää siis kotiinpääsyn ennuste. Alkinoon kutsusta kaikki väki kokoontuu vielä hänen taloonsa lähtöjuhliin. 50 määrättyä nuorukaista kunnostaa ensin tuliterän laivan vesillelähtöä varten kahden päämiehen johdolla. Päällikkötason miehet sen sijaan käyvät suoraan saleihin, missä mahtipitojen valmistelu on täydessä käynnissä. Suuri teuraskarja saa uhrata henkikultansa, ja sokea muusikko Demodokos viihdyttää vieraita laululla ja soitolla. Airut tuo hänet kädestä pitäen paikalle, ja hänen mukavuudestaan huolehditaan kaikin tavoin. -Luin äskettäin kirjan Carolan´s Concerto, joka kertoo 1600-luvun lopulla eläneestä kuuluisasta irlantilaisesta harpunsoittajasta, Turlough o' Carolanista. Hänkin sokeutui isorokon seurauksena, ja opetteli soittotaidon vasta sen jälkeen. Mitään muuta elinkeinoa ei oikeastaan ollut edes tarjolla, mutta erinomaisen soittotaidon ansiosta hänellekin tarjoutui tilaisuus nousta arvostettuun asemaan ja liikkua yhteiskunnan korkeimmalla tasolla kuin kotonaan, niin kyläsepän poika kuin alunperin olikin. Yltäkylläisen, viinillä alas huuhdotun aterian jälkeen Demodokoksen musisointikin on niin voimallista, että se saa Odysseuksen kyyneliin: kertoohan laulu hänestä itsestään. Ihamielin kuuntelevat faiakialaiset eivät huomaa vieraan murhetta, koska tämä kätkee sen vaippansa liepeeseen, mutta vieressä istuvalta Alkinoolta se ei jää huomaamatta. Niinpä hän kehottaa vierasjoukkoaan näytösluontoisiin kilpakisoihin torille tunnelman kohottamiseksi.
Alkinoon olympialaisetSokea soittajakin lähtee katselemaan alkavia kisoja! Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun faiaakkien pojat kilpailevat juoksussa, painissa, (pituus?)hypyssä, kiekonheitossa ja nyrkkeilyssä. Alkinoon poika, nyrkkeilymestari Laodamas, pohtii miksei riskin näköinen vieraskin voisi osallistua kisoihin. Hänen ystävänsä Euryalos saakin hänet yllytettyä esittämään haasteen. Odysseus torjuu ensin pyynnön kärsimyksiinsä ja koti-ikäväänsä vedoten, mutta Euryalos onkin aikamoinen hyväkäs, joka reippaana poikana herjaa kunniavierasta kiistämökelvottomaksi kaupiksi. Tästä suivaantuneena Odysseus sitten tuosta vaan verkkareitaan riisumatta paiskaa muita painavammalla kiekolla stadionin ennätysheiton. Athene ilmaantuu sopivasti paikalle mittamiehen hahmossa huutamaan hurraata, joten Odysseus voi tyytyväisenä todeta: "Viskatkaapa, te poikaset, noin!" Kuka tahansa saa nyt halutessaan hänet haastaa, vain Laodamaan kanssa hän ei suostu ottelemaan, koska tämä edustaa isäntää ja majaystävää. Lajeiksi käyvät kaikki, tarpeen tullen myös jousiammunta.
Pelit seis, tanssi alkakoonAlkinoos toteaa isännän äänellä, että kunto on todistettu. Faiakialaisten vahvinta osaamisaluetta ei edes ole paini ja nyrkkeily, vaan pikemminkin merenkulku ja joutilaisuuden ilot, tanssi ennen muuta. Demodokoksen soitin haetaan palatsista, ja piiritanssiin tantereella liittyvät niin kisojen järjestelyporras kuin kilpaveikotkin. Ihmetellen Odysseus katselee "jalkojen hohtavaa vilkettä". Laulun luonnekin on nyt aivan toisenlainen. Ei sankaritarinoita ja sotatapahtumia, vaan hilpeänpuoleinen kertomus ikivaltojen loppumattoman sotkuisista lemmenseikkailuista. Huonosti kävi Areen kun Afroditeä aviovuoteessa kaulaili: Hefaiston takoma paula lankesi ja julkinen häpeä tuli pariskunnan rangaistukseksi. Vaan taisi se silti olla sen arvoista, ainakin Hermeen ja ilmeisesti myös Apollon mielestä! Seuraava ohjelmanumero on plastista pallovoimistelua by Alkinoon pojat. Aivan väkisin tulee mieleen meidän koulun kaikkien aikojen riemukkain kevätjuhla muutama vuosi sitten, kun ennen suvivirttä pitkäpiimäisen stipendienjaon jälkeen kuulutettiin ylimääräinen ohjelmanmuutos, ja lavalle sipsuttivat tutu-hamosiin ja tiukkoihin trikoisiin sonnustautuneet teknisen työn opettaja ja poikien liikunnanopettaja - salskeita nuoria miehiä molemmat - ja esittivät haudanvakavin ilmein kertaalleen harjoittelemansa pallonumeron täydellisen onnistuneesti. Yleisö kirjaimellisesti ulvoi naurusta, eikä se esitys taida ikinä unohtua. Tämän kohdan luettuani aloin tosissani miettiä, oliko idean äitinä ollut äidinkielenopettaja saanutkin sen idun Odysseiasta!
Läksiäislahjat ja uudet kemutAlkinoos määrää kaikki paikalla olevat 12 päällikköä antamaan ystävälahjoja vieraalle: vaipan, ihotakin ja talentin kultaa. Sisäksi suurisuisen Euryaloksen on annettava ylimääräinen hyvityslahja. Tämä luopuukin oitis miekastaan ja upouudesta huotrastaan, jotka Odysseus sopuisasti ottaa vastaan. Päivänlaskun aikaan lahjoja alkaa tulla palatsiin, ja väki palailee kisoista. Rouva Arete saa luovuttaa sorjimman lippaistaan niiden säilytykseen ja lisätä mukaan talon oman osuuden. Alkinoos laittaa vielä omasta puolestaan matkamuistoksi kultamaljan. Odysseukselle valmistetaan kuuma kylpy, ja sillä välin hän saa tarkastaa aarteensa ja solmia itse sidesolmun matkaa varten. Kylvyn jälkeen puhtoinen ja hyväntuoksuiseksi öljytty sankarimme kohtaa vielä ovensuussa pikaisesti ihanaisen Nausikaa-neidon, ja saa näin lausua hyvästinsä jossain määrin kaihoisassa tunnelmassa. Pitosalin puolella onkin taas ruoka-aika. Lihat leikataan, viini sekoitetaan, soittajan tarpeista huolehditaan jälleen. Syövätkö nämä ihmiset ikinä esim. kalaa, äyriäisiä, vihanneksia ja yrttejä, joista välimerellinen keittiö nykyisin on niin kuuluisa? Aina, niin sodan kuin rauhankin oloissa, puhutaan vain leivästä, lihasta ja viinistä!
Salat julkiOdysseuksen pyynnöstä Demodokos laulaa nyt Troijan puuhevosesta, mikä tietenkin saa taas Odysseuksen kyynelkanavat aukeamaan. Muilta hän taaskin onnistuu itkunsa salaamaan, mutta Alkinoos kuulee raskaat huokailut. Niinpä komento kuuluu: soitto seis, koska se ei tuota kaikille iloa. Kaikki on valmista, mutta vieraan nimi ei vieläkään ole tiedossa. Niinpä vieraanvarainen isäntä kysyy lopulta suoraan: mikä nimi, maa, kaupunki, kansa? Missä olet harhaillut? Miksi itket, veikö sota sukulaisen vai ystävän? Vielä tässä laulussa emme saa vastauksia kysymyksiin. Sen sijaan saamme kuulla, että faiakialaisten ihmelaivoissa on jonkinlainen antiikinajan autopilotti, joka toimii ajatuksen voimalla. Samoin kuulemme Poseidonin pahaenteisestä uhkauksesta ruhjoa kerran saattamatieltä saapuva laiva ja saartaa kaupunki vuorilla: ihan ketä tahansa ei pitäisi siis kuljetella.
Lyhytsanainen Saarikoski ja vähän muutakinTämän kauniin laulun tapahtumat Saarikoski kuittaa kovin lyhyeen. Varsinainen juonihan ei juuri etene. Demodokos laulaa vain kerran: kilpakisat ja tarina puuhevosesta jäävät kokonaan pois. Lyhyen torikokouksen jälkeen mennään Alkinoon palatsiin ja siellä sitten myös pysytään, Odysseus alkaa kertoa tarinaansa. Vasta tämän laulu yhteydessä tulin katsoneeksi karttaa vähän tarkemmin, ja tajusin, että faiakialaisten saarihan näyttää olevan nykyinen Korfu, monen tutunkin tuntema lomasaari. Pirkko Koskenkylä kirjoittaa veneilykirjassaan Kauas on pitkä matka mm. näin: "Monet pitävät Korfun saarta kauneimpana kaikista Kreikan saarista ennen muuta sen rehevyyden vuoksi. Joonian saarilla sataa huomattavasti enemmän kuin Aigeianmeren puolella. Siksi Korfusta on tullut merkittävä vihannes- ja hedelmäaitta, joka tuottaa niitä koko maan tarpeisiin, ja sen huomasi selvästi torikierroksen aikana." Perusteita Alkinoon hovin vauraudelle tuntuisi siis löytyvän, vaikka eihän ole mitenkään toteennäytetty, että saari todella olisi juuri tämä. -Muilta osin Koskenkylän kirja oli minusta lähinnä rasittava, vaikka viittauksia Odysseiaan olikin useasti. Tietäisikö joku parempaa matkakertomusta tältä alueelta?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela