Koskela Pirkko
07 Paluu sivistykseen

Ymmyrkäisin silmin ovensuussa Kutsumaton vieras Tunnustelua puolin jos toisinkin Tuutilullaa Saarikosken ratkaisut Palautetta Pirjo Hellä: Saarikosken raamatullista tekstiä Pirjopäivi: Saarikoskesta vielä Pekka Pihlanto: Saarikosken versio tarpeeton Lähetä palautetta!   Ymmyrkäisin silmin ovensuussa Niin astelee kovia kokenut sankarimme sivistyksen iloihin jumalattaren hienovaraisesti johdattelemana. Ei mikään ihme, että hän seisahtuu kynnykselle imemään sisälleen ihmisten kätten työn luomaa loistoa: arvometallein silatut seinät ja pihtipielet, koristefriisein somistetut laipiot, koristepatsaat, taiten viimeistellyt kudonnaiset ja huonekalut, ulkona taas ympäri vuoden satoa tuottavat puutarhat yrtteineen ja hedelmäpuineen. Eipä taida Ithakalta löytyä Alkinoon hovin vastinetta, ja miehellä on kodin iloistakin arvatenkin vain kaukainen muisto. Viimeiset parikymmentä vuottahan ovat vierähtäneet ahtaissa laivatiloissa, Troijan pölyävällä kentällä, myrskyisän meren riepoteltavana ja erinäisillä enemmän tai vähemmän luonnontilaisilla saarilla. Odysseian alku hämää: Telemakhoksen matka tutustuttaa meidät tuon ajan ylellisyyksiin, mutta Odysseukselle niiden on pakko olla tässä vaiheessa aivan suunnaton elämys. Hän on ikään kuin uudestisyntynyt ja valmis palaamaan ihmisten maailmaan.   Kutsumaton vieras Tämän aamun lehdessä oli artikkeli,jonka mukaan yllätysvisiitit ovat lähes kadonneet nyky-Turusta. Vanhat turkulaiset muistavat vielä sunnuntaikävelyt, joiden yhteydessä piipahdettiin ohimennen tervehtimässä tuttavia, jos nämä sattuivat olemaan kotona. Nykyään ovelle ilmestyminen ilman ennakkovaroitusta koetaan suorastaan hieman sopimattomaksi, niin harvinaista se on. Kulttuurihistorian prof. Kari Immosen mukaan syynä on yhteisöllisyyden väheneminen ja yksityisyyden merkityksen korostuminen ihmisten elämässä. Vielä 1800-luvulla koti oli julkisen tilan jatke, nyt se on yksityisaluetta, hän toteaa. Faiaakien saarella, jota kenties voisi verrata Turkuun (merenkulkuperinne, vauraus, suotuisa ilmasto, varautuneisuus ulkopuolisia kohtaan), tuntematon kulkija otetaan kuitenkin vastaan vakiintunutta kaavaa noudattaen. Odysseus on saanut pätevät neuvot niin Nausikaalta kuin Atheneltakin, ja ylenpalttinen vaatimattomuus ja nöyryys tekee tehtävänsä. Avunanojan ei nyt sentään tarvitse lieden tuhkassa istuskella, vaan iso pyörä pyörähtää käyntiin: arvovieraalle hopeaniittinen istuin isännän vieressä, käsienhuuhteluvettä kallisarvoisista astioista, leipää ja muuta herkkuruokaa, viiniä tietysti.   Tunnustelua puolin jos toisinkin Alkinoos ehdottaa vielä yön yli nukkumista, ennen kuin joukolla päätetään tarkemmasta menettelystä Odysseuksen auttamiseksi. Hän on kovin kohtelias edelleen nimettömälle vieraalleen, ja ihmettelee mahtaako tämä olla peräti joku jumalista naamioituneena - ehkä päästäkseen peitellysti kehaisemaan faiaakkien omia, tarunhohtoisia sukujuuria. Odysseus torjuu moisen ajatuksen hauskasti vetoamalla julkean vatsansa vaatimuksiin, jotka vievät voiton jopa hänen suurista murheistaan ja kärsimyksistään. Näin sukkelasti sanansa sovittamalla hän saa kaikkien suosion osakseen, ja aterian jälkeen muut postuvat kokoussalista. Hallitsijapari jää kuitenkin vielä joksikin aikaa ottamaan selkoa vieraasta. Kuka hän on, ja mistä? Mutta Arete-rouva on tunnistanut vieraan päällä olevat vaatteet oman talon tuotoksiksi, ja haluaa tietenkin tietää, miksi ne ovat muukalaisen päällä - ja niin Odysseus ohittaa ensimmäiset, minusta oleellisemmat kysymykset tyylikkäästi, ja alkaa suoraan kertoa saarelle joutumisestaan. Mekin saamme kuulla pikakertauksena viime laulujen tapahtumat, jossain määrin siloitellussa muodossa, kenties. Tyttären jaloutta ja huomaavaisuutta kiitellään kovin, jopa totuutta hiukan kaunistellen, kun se tuntuu jo turvalliselta. Alkinoohon tämä suitsutus uppoaa kuin kuuma veitsi voihin: hän on jo valmis ottamaan nimettömän ja heimottoman kulkumiehen vävykseen ja antaisi talot ja maatkin! Totisesti monineuvoinen on tämä ovela Odysseuksemme. Hän saa sen mitä halusikin: lupauksen kotiinkuljetuksesta faiakialaisten laivoilla vaikka maan ääriin saakka pitäisi mennä.   Tuutilullaa Nyt kaikki on kunnossa, väki samanmielistä. Arete-valtiatar kehottaa neitojaan valmistamaan vieraalle vuoteen kaikuvaan pylvästöön, ja ilomielin Odysseus käy nukkumaan purppurapatjoille, vaippojen ja villapeittojen alle. Onhan tuo nyt hiukan toista kuin lehtikasaan ryömiminen edellisenä yönä! Sivistyksellä on ilonsa, totta tosiaan. Hallitsijapari vetäytyy levolle taholleen. Skherialla kaikki hyvin.   Saarikosken ratkaisut Saarikoski on yksinkertaistanut ja selkeyttänyt tätäkin laulua. Hän jättää pois suurimman osan kiistanalaisista kohdista, joihin Mannisen käännöksen selityksissä viitataan. Alkinoon ja Areten sukulaissuhteen hän kuittaa lyhyellä maininnalla ("syntyivät samoista vanhemmista"), Alkinooksen puutarhan ja palvelusneitojen kudontatyöt ja rypäleiden kuivauksen ym. oheistoiminnat hän jättää (sääli!) kokonaan pois, ja Kalypson saarella oleskelun kuvausta on karsittu siten, että toistoja ei ole. Myös aivan lopusta on jätetty pois se osuus, jossa kerrotaan faiakialaisten matkoista kaukaisiin maihin. Edelleenkin olen kovasti mieltynyt kieleen, joka on selkeää, yksinkertaista ja kirkkaan runollista: "Muukalainen, minä neuvon sinut taloon, jonka mainitsit, sillä minun arvoisa isäni asuu aivan lähellä. Mutta pidä suusi kiinni ja anna minun johtaa kulkua, älä vilkuile ympärillesi äläkä kysele, sillä täällä ei pidetä vieraista eikä muukalaisia oteta vastaan avosylin. He luottavat nopeisiin laivoihinsa jotka kantavat heidät merennielun yli, sillä Maanjäristäjä antoi heille laivat, ja siksi ne ovat nopeita kuin lintu tai ajatus." (sanoi Athene nuoren vesiruukkua kantavan tytön hahmossa Odysseukselle laulun alussa). Moni ajatus aukeaa paremmin kuin heksametrimitassa. Ovatko faiaakit siis Poseidonin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa? Vanha veikko ei asiain saamasta käänteestä varmaankaan tule riemastumaan.

Palautetta  Pirjo Hellä: Saarikosken raamatullista tekstiä Pirjo:  Luin lainaustasi Saarikosken tekstistä, ja ainakin minulle sen poljennosta tuli mieleen Raamattu. Siis se edellinen käännös, jota me koulussa ja rippikoulussa luimme.   Pirjopäivi: Saarikoskesta vielä Pirjopäivi:  Silläkin uhalla, että Asko sensuroi tämän "kanonisoitua" Saarikoskea koskevan kommenttini totean, että Saarikosken suomennos(jonka luin Kalevalan ja Iliaksen välissä, mikä selittänee jotakin) oli mielestäni nykyajan kiireistä ihmistä varten laadittu lyhennetty laitos ja tuo Pirkon ylläoleva toteamus siitä, että Saarikoski on jättänyt pois joitakin tapahtumaympäristöä koskevia kuvauksia, vahvistaa mielikuvaani.   Pekka Pihlanto: Saarikosken versio tarpeeton Pekka:  Pirjo kirjoitti: "Saarikosken tekstistä, ja ainakin minulle sen poljennosta tuli mieleen Raamattu." Pekka: Mieleeni tuli hieman samanlainen ajatus. Ja vielä lisäisin: Kun lukee Saarikosken versiota huomaa, että Manninen on ylivertainen, suorastaan nero. Saarikosken tulkinta on tarpeeton korvike, hieman niinkuin Valittujen Palojen lyhennelmät kirjoista niille, joka eivät jaksa lukea itse teosta. Taisi mies vain pönkittää egoaan "kääntämällä" maailmankuulun eepoksen. Kukahan tekisi suorasanaisen version Eino Leinon runoista?

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030220 (20030220) o o AJK homepage o Odysseia