Koskela Pirkko
04 Menelaoksen muistelmat

Juhlasta juhlaan Kummallista kursailua Usvat hälvenevät Ylenpalttista vieraanvaraisuutta ynnä muuta Palautetta Lähetä palautetta!   Juhlasta juhlaan Menelaoksen kartanossa vietetään komeasti kaksoishäitä matkalaisten saapuessa. Isännän vihdoin palattua kotiin on aika täyttää Troijassa annettu lupaus, ja talon tytär, ihana Hermione (juuri niin kuin Harry Potterissa!), naitetaan itsensä Akhilleuksen pojalle. Molemmat lienevät tohinasta hämmennyksissä: isät kun häipyivät maisemista ennen kuin lapset oppivat heitä tuntemaan. Samassa jamassa on tietysti Telemakhoskin, samoin kuin Menelaoksen poika, joka orjattaresta syntyneenäkin on tasavertainen aviolapsena syntyneen sisarensa kanssa ainakin tässä hääasiassa. Epäilemättä poissaolevasta isästä on kuitenkin hehkutettu elämää suurempi sankari, heltyyhän Telemakhos kyyneliin heti kun Odysseus ohimennen mainitaan kiittävään sävyyn.   Kummallista kursailua Tuon ajan käytöksen kultainen kirja poikkeaa nykyisestä aika lailla. Kulkumiehelle kiidätetään pesuvehkeitä, puhtaita vaatteita, ruokaa ja juomaa ennen kuin on sopivaa kysyä edes nimeä. Varsinainen asia saa odottaa, kunnes on nukuttu yön yli. Aika ei selvästikään ollut tuolloin yhtä kortilla kuin nykyään. Palvelusväeltä ei kuitenkaan näköjään voi odottaa aivan täydellistä etiketin tuntemusta; vastassa ollut veikkonen saa sapiskaa isännältään ohjesäännöstä lipsumisesta. Kauniin Helenen saapuessa käsityökoreineen tilanne kuitenkin muuttuu. Vaimoväen on ilmeisesti heti lupa udella tulijan nimeä ja sukua, spartalaista pidättyväisyyttä ei edellytetä. Pian itkevät kaikki, kun muistellaan tielleen tai teille tietymättömille jääneitä sankareita. Nestorinpojan toivomuksesta loput itkemiset jätetään aamuun, ja Helene tipauttaa juomiin jotakin somaa yrttiä, joka saa huolet haihtumaan.   Usvat hälvenevät Menelaoksen suulla saamme nyt kuulla välivuosien tapahtumista. Odysseuksen ylistyksen lomassa selviää niin Troijan puuhevosen tarina kuin (yön yli nukuttua) sotasankareiden myöhemmät kohtalot. Yöllä Pallas Athene vierailee Telemakhoksen luona kehottamassa häntä kotimatkalle ja varottamassa kosijoiden järjestämästä väijytyksestä. Toimintaohjeet väännetään rautalangasta. Aamusella Telemakhoksella onkin kiire päästä lähtemään, mutta Menelaoksen muistelmat viivyttävät häntä melkoisesti. Saamme kuulla aikamoisen merimiesjutun tietojen lypsämisestä meren vanhukselta, Thetiksen ja muiden merenneitosten isältä siis. Siinä selviää Aiaan ja Agamemnonin kohtalo, ja lopulta saadaan tieto myös Odysseuksen olinpaikasta: mies todellakin viipyy "liimanäppisen" Kalypson saarella vetistelemässä. (Tuo Tapion oiva adjektiivi pelasti taannoin harmaan päiväni!)   Ylenpalttista vieraanvaraisuutta ynnä muuta Menelaos ei millään päästäisi mieluista vierasta lähtemään. Lahjojakin tyrkytetään, mutta Telemakhos toteaa nuorison realistiseen tyyliin, ettei hän hevosilla kyllä tee yhtikäs mitään, mielummin sitten joku arvoesine, kiitos. Menelaos toteaa, että onhan hänellä toki varaa valita aarteistaan muutakin, ja päätyy itsensä seppäjumalan takomaan koristeltuun hopeamaljaan. Ei olla köyhiä eikä kipeitä: sitten palveluskunta saa taas valmistaa yltäkylläisen aterian. Nyt tuleekin mielenkiintoista vertailupuolelta: Saarikoski jatkaa tästä suoraan siihen saakka, kunnes Telemakhos pääsee lähtemään matkaan. Kosijoiden konnankoukut Ithakalla on sijoitettu vasta monen luvun päähän. Yleensäkin Saarikosken tapana näyttää olevan katkaista luku iltaan ja aloittaa uusi aamunkoiton myötä. Ilmeisesti hän ei arvosta sitä tehokeinoa, että kohtaus katkaistaan huippukohdastaan ja tapahtumat siirtyvät toisaalle. Odysseian tilkkutäkkiluonne näkyy mielestäni Mannisen 4. laulun loppuosassa. Kosijat näyttäytyvät nyt selvästi uhkaavampina ja pahansuopaisempina kuin alussa. Oliko Telemakhos siis kotonaan panttivankina, vai onko tämä juttu vain eri laulajan versiosta? Aika oudolta tuntuu sekin, että Penelopeia vasta nyt huomaa istua nyyhkimään poikansa lähtöä, jos monta vuorokautta on jo mennyt. 12 päivän karenssiaika ei kai kuitenkaan vielä ole voinut umpeutua, vaikka vanha hoitajatar katsookin parhaaksi avata sanaisen arkkunsa. Jumalatarta avuksi huudettuaan äitipolo nukahtaa kyyneliinsä, ja Athene ilmestyykin hänelle utuisena unihaamuna tuomaan lohdutuksen sanoja. Selvää varmuutta puolison kohtalosta Penelope ei kuitenkaan saa, vaikka poka luvataan ehjänä palaavaksi. - Oliko Athene siis erityisesti naisten palvonnan kohde ja avun tuoja? Se on lohdullista, asunhan nimittäin itsekin hänen nimeään kantavassa talossa. Minervahan on yhtä kuin Athene…

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20030203 (20030203) o o AJK homepage o Odysseia