02 Odysseuksenpoika tarttuu toimeen
NäennäisdemokratiaaJälleen saamme tutustua akhaijien kiintoisaan kokouskäytäntöön, jossa puheenjohtajuus siirtyy valtikan myötä mieheltä toiselle. Nuorelta Odysseuksenpojalta tosin nuija kirpoaa kädestä, kun itku tulee silmään hyvän puheen päälle, ja törkeästi käyttäytyvät kosiomiehet vielä pilaavat välihuudoillaan hänen ensimmäisen julkisen esiintymisensä loppupuolen. Vanhemmat miehet ovat uskollisia entiselle päällikölleen ja yrittävät pitää pojan puolta, mutta heitäkin herjataan häpeilemättä. Ylen huonosti ovat asiat Ithakalla! Kuulkaa Telemakhoksen tilannearvio ja nauttikaa Saarikosken kauniisti soljuvista sanoista: "Minun vastahakoista äitiäni ahdistelevat kosijat, pojat sellaisten miesten, jotka kuuluvat kansamme parhaimmistoon. Hänen isänsä Ikarioksen taloon he eivät ole uskaltaneet, että isä itse naittaisi tyttärensä, antaen sille jolle haluaa ja joka tytärtä eniten miellyttää. Ei! he törmäävät meille joka jumalan päivä, teurastavat nautaa ja lammasta ja lihavaa vuohta, pitävät syöminkiään ja juovat helmeilevää viiniä, mitään häikäilemättä talon tyhjäksi. Eikä meillä ole Odysseuksen mittaista miestä estämään talon tuhoa, me emme siihen pysty, en minä, joka olen pelkuri ja tappeluun pehmeä. Totta minä taloa varjelisin, jos minulla olisi voimat siihen, sillä alkaa olla jo sietämätöntä, että minun omaani näin julkeasti hävitetään. Te muut! suuttukaa jo lopultakin! hävetkää ettei myöhemmin tarvitse hävetä omien naapurien silmissä, pelätkää jumalien vihaa, etteivät suuttuisi ja heittäisi samanlaista riesaa teidän niskoillenne…"
Kosijaimperiumin vastaiskuKosijatkin ovat siis äänivaltaisina läsnä kokouksessa. Antinoolta saamme kuulla tarinan Penelopeian legendaarisesta kankaankudonnasta, Eurymakhos taas uhkaa, että kosiokaarti ei kiusallakaan luovuta ennen kuin rouva suostuu valitsemaan jonkun heistä, ennen ei puhettakaan ylöspidon maksusta! Leiokritos ei pelkää itse Odysseustakaan, ja lopettaa äkkipäätä kokouksen. Nämä nuoret kukot pilkkaavat sumeilematta ikämiehiä, mutta katsovat voivansa kuitenkin armollisesti suostua siihen, että Telemakhos varustetaan matkaan isäänsä etsimään. Viimeisenä niittinä tulee kuitenkin ivallinen huomautus: eihän siitä matkasta varmaan kuitenkaan mitään tule.
Athene auttaa -vai auttaako?Telemakhos-paran itsetunto on pohjalukemissa, ja hän itkeskelee yksin rannalla. Athene saapuu nyt paikalle mentoriksi Mentorin hahmossa. Tästä kävin mielenkiintoisen ruokapöytäkeskustelun historianopettajakollegan kanssa viikolla: onko asia tulkittavissa yksinkertaisesti niin, että Mentor tuli ja neuvoi? Hän antoi lukuvinkin: Eyvind Jonsson on kuulemma kirjoittanut Odysseian uusiksi, kirjan nimi on Rantojen tyrskyt. Siinä tapahtumat on kuvattu nykyisen maailmankatsomuksen pohjalta, ilman ikivaltojen myötävaikutusta. Kirke ei muuta Odysseun miehiä sioiksi, he vain käyttäytyvät sikamaisesti jne. Joka tapauksessa Telemakhos ryhdistäytyy ja lähtee kotiin varustautumaan matkaa varten. Melkoista kujanjuoksuahan hänen paluutiensä on: kollit huutelevat hävyttömyyksiä ja pyytävät pilkaten häntä liittymään juhlivaan joukkoon kuten ennenkin. Uskollinen vanha palvelijatar, joka ilmeisesti on hoitanut Telemakhosta tämän ollessa pieni, auttaa eväiden teossa. Athene hankkii miehistön kaupungilta ja nukuttaa kosijat. Kai nyt moisen viininjuonnin ja rellestyksen päälle uni maistuukin!
Niin sorjasti ja norjasti nyt viilettää…Merellelähtö kuvataan juuri niin vapauttavana kuin se aina on. Ihan tulee kesää ikävä. Taakse jäävät maiset murheet ja pakkaamisen tuska, "riemuisaa kohinaansa pauhuen kuohuvat aallot soi kokan kiitävän alla". Ja kaipa noita täpö-täysiä sekomaljojakin on siinä yhteydessä joskus tullut nosteltua. Tämä Odysseian alku vain pahentaa mielitekoani matkustaa Kreikkaan, kun en siellä koskaan ole käynyt. Ehkä sekin päivä vielä valkenee.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030121 (20030121)
o 
o AJK homepage
o Odysseia