|
Nyt muistuu Ilias mieleen,
verta vuodatetaan ja sankari Odysseus alkaa muistuttaa kostotoimissaan
pahimman luokan diktaattoria. Sulhot surmataan Odysseuksen päätöksellä,
jos kohta sentään jumalien suosiollisella myötävakutuksella.
Osa teloitetaan tuosta noin vaan, osaa vielä kidutetaan - ja kaikki
runoratsu kuvaa inhorealistisella tarkkuudella. Jaa, mitäköhän
tästä sankarista pitäisi ajatella? Kovin on tyly sulhojen
kohtalo, olkoonkin etteivät he mitään puhtaita pulmusia
olleet itsekään. Sulhojen surma on myös varsinainen vallankumous,
sillä he näyttävät kuitenkin olleen saaren sen hetkisiä
silmäätekeviä.
Sulhojen hämmästys ja sekaannus auttaa Odysseusta tuhotyönsä
alussa, paniikki lopussa. Ihan kommelluksitta ja suoraviivaisesti tuhotyö
ei sentään suju. Telemakhos unohtaa asekammion oven auki ja niin
saavat alkuun pelkällä sanan säilällä taistelleet
sulhot aseita varusteekseen. Ei auta se, niin kuin ei auta minkäänlaiset
armon aneluyrityksetkään. Telemakhos sanallaan pelastaa kuitenkin
laulaja Femioksen ja airut Medonin. Kun miehet on ensin surmattu on naisten
vuoro. Eurykleian tehtävänä on paljastaa uskottomat - he
saavat ensin siivota veritirskeisen salin ennen omaa kuoloansa.
Lopuksi sauhutetaan rikillä sali kalman hajuista ja Odysseus on
valmis kohtaamaan Penelopeian.
|
o AJK kotisivu o Odysseia