|
Yöllä
Yhä valvotaan samaa yötä kuin edellisessäkin laulussa. Päivän melske on tauonnut, kosijat kaikonneet koteihinsa ja kyynelehtivä Penelopeia mennyt yöpuulle omaan kammioonsa, mutta talo jatkaa elämäänsä myös yöllä. Palvelusneidot hiipivät yöjalkaan ja sulhoille jauhetaan jauhoja yötä myöten. Odysseus valvoo taljoillaan, kuuntelee talon ääniä ja miettii edessä olevaa koitosta - selvää mielikuvaharjoittelua!. Athenen on ilmestyttävä rauhoittelemaan: "Siis unen valtaan uuvu jo! Vaiva on valvominenkin karttaen unt' yli yön; jopa saat pian huolesi heittää." Odysseun nukahtaessa herää puolestaan Penelopeia, jota unetkin vainoavat. Hän luulee Odysseun tulleen luokseen ja ehtii jo riemuita, ennekuin tajuaa sen olevan vain valeunta. Sitä Penelopeia voihkii niin että Odysseus herää ja luulee tulleensa jo tunnistetuksi.
Päivän koittaessa
Aamulla ryhdytään talossa siivouspuuhiin sulhoja, kun odotetaan jälleen saapuviksi. Odysseus puhelee lihakarjaa tuovien paimenten kanssa, tuttu Eumaioskin tuo karjuja sulhojen syötäväksi. Sulhot puolestaan hautovat taas Telemakhoksen turmaa, mutta epäsuotuisa ennusmerkki saa heidät vain syöpöttelemään tavalliseen tapaan. Telemakhos on rohkaistunut ja pitää nyt huolta ettei kerjäläis-Odysseusta pilkata ja että hän saa sopivat palat syötävikseen. Odysseuksen hän sijoittaa strategisesti istumaan oven suuhun. Telemakhoksen tavallista reippaammat puheet saavat sulhot puremaan huultaan, mutta korskea ivailu vain jatkuu, jotta Odysseun viha lopulta kuohuisi yli äyräitten. Tuhon enteet hiipivät vähitellen sulhojenkin mieliin ja niin vietetään juhlaa kuin viimeistä päivää.
|