|
Kosijat ovat häipyneet yöksi koteihinsa. Telemakhos korjaa aseet savustumasta parempana talteen. Athenen oiva neuvo, "sill' ihan itsestään kätt' etsii kärkkyvä rauta." Miesali tyhjenee ja muuttuu naisten valtakunnaksi. Nyt on Penelopeialla tilaisuus tentata taloon tullutta vierasta, josko hän olisi kuullut uutisia Odysseuksesta. Takkatulen ääreen kannetaan villavan taljan peittämä, hopealla ja norsunluutaljalla huoliteltu istuin. Myös Odysseulle tarjotaan välkkyvä istuin. Pahasuinen piika Melantho äksyilee taas Odysseukselle, mutta saa varoituksen "ettei vain mene sultakin kaikki kauneus tuo, joka noin nyt loistaa neitojen kesken."
Kylmähermoinen kaveri
Odysseun ja Penelopeian keskustelu alkaa kuulumisten vaihdolla. Odysseus koittaa vältellä Penelopeian uteluita, mikä hän oikein on miehiään. Penelopeian avomielisen kertomuksen jälkeen, hänen on kuitenkin kerrottava Kreeta-juttunsa ja kehuupa hän vielä tavanneen itse Odysseunkin, kun tämä oli matkalla Ilioniin. Penelopeia on juonikas ja niinpä hän tiedustelee yksityiskohtia Odysseuksen vaatetuksesta. Kulkuri osaa - yllätys, yllätys - tarkkaan kuvata vaateparren, johon Penelopeia oli miehensä sotaretkeä varten pukenut. Sitten kulkuri kertoo Odysseun olevan kotimatkalla, ei kaukanakaan. Odysseus on kuitenkin tarinan mukaan varsinainen business-mies, ei ole kiirettä kotiin kun ensin pitää kerätä lahjat ja aarteet. Kaiken tämän Odysseus kertoo paljastamatta itseään. Penelopeia taas ei uskalla juurikaan uskoa kulkurin kertomia hyviä uutisia, mutta eipä tunnu juuri ihmettelevän miehensä hidastelua matkallakaan. Vieras on mieluinen, mutta mitään miehensä tuntemisen merkkejä hän ei kuitenkaan osoita.
Odysseun henkilöllisyys sen sijaan paljastuu vanhalle Eurykleialle. Hän tunnistaa jo Odysseun kasvot ja äänet, ennen kuin jalassa oleva arpi lopullisesti paljastaa vieraan olevankin talon isännän. Riemu on suuri ja Eurykleia on jo paljastaa Odysseuksen Penelopeiallekin, mutta Athene pelastaa tilanteen.
Penelopeian pulmat
Penelopeia on ratkaisujen edessä; poika alkaa kasvaa miehen mittoihin ja kykeneväksi talon pitoon, Penelopeiaa itseään kosivat sulhot taas ovat syömässä taloa vararikkoon. Sen puoleen paras olisi valita sulhoista aimoin ja parhaan tarjouksen tekevä ja mennä miehelään. Vaikea toisaalta on kuitenkin loukata niin kansan mieltä kuin aviovuoteen muistoakaan. Toivon puolison paluusta Penelopeia näyttää heittäneen, vaikka kulkuri toiveita koittaakin herätellä. Ratkaisua koitetaan etsiä unesta, jossa kotka höyhentää hanhiparven. Vieraan tarjoama otollinen selitys ei kelpaa ja niinpä Penelopeia päätyykin valitsemaan tapaa, jolla sulhonsa valitsisi.
|