|
Tässä laulussa Odysseus vilauttaa voimiaan tapellessaan Iros kulkuria vastaan, Penelopeia näyttäytyy kosijoiden keskuudessa. Sinänsä harmittomissa keskusteluissa selvitetään taas, kuka on petturi, kuka säilyttänyt edes jotenkin malttinsa kosijoiden hillittömässä menossa. Kaiken kaikkiaan tilanne alkaa olla rajähdysaltis ja vain vaivoin sopu säilyy laulun lopussa.
Voima - miesten konsti
Kosijoiden huviksi on tarjolla tappelu. Iros haastaa kulkuri Odysseuksen tappeluun kanssaa, joskin riidanhaastajaa alkaa jo kaduttaa kun huomaa Odysseuksen muhkeat reidet, laajat hartiat sekä jäntevät käsivarret. Kosijatkin hämmästyvät kulkurin muodonmuutosta ja kaiken kaikkeaan heidän suhtautumisensa Odysseukseen muuttuu voitokkaan tappelun myötä. Tarjoaapa Eurymakhos hänelle töitäkin maillaan ja palkaksi rahaa, ruokaa ja vaatteita. Sulhoja paremmin asioista perillä oleva lukija suorastaan hykertelee, kun sulhot tappelun jälkeen taputtavat voittaja-Odysseusta selkään sanoin "Suokoon Zeus sekä muut ikivallat, ystävä, toivees täyttyä rakkaimman, mitä kalleint' on sydämelles…" toivoen samalla tuhoaan.
Kauneus - naisten konsti
Jos sai Odysseus voimannäytöllään sulhot suopeimmiksi, lumoaa Penelopeia heidät kauneudellaan. Eurymone kehoittaa Penelopeiaa turvautumaan koettuihin keinoihin, kylpyyn ja kasvojen voiteluun. Tätä tyttäreni Airi, 5 v, kutsuisi kaunisteluksi. Penelopeia on vastentahtoinen, omasta mielestään hänen ihanuutensa häipyi Odysseun lähdön myötä. Surullinen ei voi olla kaunis. Jumalaiset konstit onkin otettava käyttöön, Athene vaivuttaa Penelopeian uneen ja panee hänen kasvoihinsa "kauneutt' ambrosiaista", luo uljasta ryhtiä ja norsunluun hohdetta hipiälle. Resepti onkin tyrmäävä, sulhojen polvet värjyvät ja povet hurmaa lempii. Penelopeia kerää kosijoilta varsinaisen aarteen lahjoina. Odysseus muikistelee tyytyväisenä katsellessaan vaimonsa viekasta tapaa saada edes vähän vastiketta kosijoiden ylöspidosta.
|