|
Lumoojattaret
Hadeen valtakunnasta rantautudutaan onnellisesti taas Aiaiein saareen. Lepopäivä lienee paikallaan manalan matkan jälkeen. Elpenor haudataan asiaankuuluvin menoin. Kirke on ystävällinen ja tarjoaa miehille ruokaa ja juomaa ja Odysseukselle neuvot tulevia taipaleita varten. Helppoa ei tule jatkossakaan olemaan, mutta Ithake tuntuu kuitenkin saavutettavissa olevalta.
Liekö tuulipussiepisodista oppineena, Odysseus on muuttanut taktiikkaansa ja kertoo miehilleen nyt seuraavan etapin vaaroista ja myös miten niihin varautua, jotta hengissä selvittäisiin. Neuvot ja opit ovatkin tarpeen kun purjehditaan seireenien saaren ohi. Odysseus yksin uskaltautuu sulosäveliä kuuntelemaan, köytettynä tiukasti mastonjalkaan. Miehistö soutaa vahatulpat korvissaan ja niin tuosta vaarasta selvitään kunnialla.
Virran vietävänä
Vaan seuraava uhka onkin suurempi, eikä siitä miesmenetyksittä selvitäkään. On purjehdittava Messinan salmen läpi ja kohdattava Skylla ja Kharybdis. Mantereen puolelta kurkottelee Skylla välipaloikseen ohikulkevia merimiehiä ja Sisilian puolella hurja virranpyörre Kharybdis uhkaa nielaista koko laivan. Odysseus kertoo uhkaavasta virtapaikasta, muttei Skyllasta. Miehistö on yksimielinen ja ohjaa laivan mantereen puolta, virtaa kauhistellessa pääsee Skylla nappaamaan kuusi parasta miestä ja siitä saadaan uutta kauhisteltavaa. Salmesta kuitenkin selvitään.
Göran Schildtin kertomuksista on yksi parhaiten mieliin jääneitä kohtia juuri Daphnen purjehdus tuosta samaisesta salmesta. Liekö syynä sitten omat elävät muistot, miten avuttomalta tuntuu olla veneen peräsimessä, kun se joutuu virran viemäksi. Meille ei silloin mitään sen kummempaa sattunut; olimme vain hetken virran vietävänä ja paikkakin oli kovin vähän dramaattinen, Lövön lossin salmi Kemiön saaristossa. Muistin virkistämiseksi luin samaisen kohdan Schildtin kirjasta vielä uudelleen ja samalla satttui silmään Schildtin tunnustus, ettei hänkään tuota ennen ollut Odysseusta kokonaan lukenut.
Odysseus joutuu vielä uudestaan pahamaineiseen salmeen ja tällä kertaa Kharybdiksen kurimukseen. Parhaaseen James Bond tyyliin Odysseus roikkuu yksinäisen viikunapuun oksassa ja loikkaa takaisin kurjan lauttansa kyytiin sen sukeltaessa jälleen esiin virran syövereistä. Näin hän pelastuu, mutta toverit ja laivan on myrsky vienyt. He kun eivät uskoneet, että Helioksen karja on jätettävä koskemattomaksi, ei vaikka tiesivät saavansa jumalten vihan ylleen. Odysseus ajautuu Kalypson hoiviin ja niin ympyrä sulkeutuu ja on selvinnyt hänen vaiheensa aina Troiasta faiaakien maahan asti.
|
o AJK homepage
o Odysseia