|
Tuulipussi
Kyklooppien kynsistä selvittyä purjehtii Odysseus miehineen Aiolian saareen. Siellä on vastaanotto ystävällisempi, miehet saavat ruokaa ja juomaa ja lähtiäislahjaksi myötäisen tuulen. Odysseukselle antaa Aiolos hopeanauhalla suljetun nahkapussin, johon myrskytuulet oli suljettu. Matka sujuu suotuisissa merkeissä monta päivää ja Ithake jo siintää horisontissa. Mutta sitten kostautuu Odysseuksen kelvoton vahtijako. Hän on yksin hoitanut skuuttia koko matkan ajan - ei ihme että hän torkahtaa. Odysseus ei myöskään ole kertonut miehilleen salaperäisen pussin sisältöä. Nyt he luulevat sen sisältävän arvokkaita lahjoja, jotka Odysseus aikoo pitää itsellään. Tilaisuus tekee varkaan, miehet avaavat pussin ja päästävät myrskytuulet valloilleen. Laiva ajelehtii taas väärään suuntaan.
Odysseus miehineen pääsee uudestaan Aioliaan, mutta toista tilaisuutta he eivät enää saa. Aiolos on heille tyly, koska Odysseus miehineen on selvästi jumalien hyljeksimä. Seuraavaksi aiheuttavat laistrygonit Odysseukselle merkittävän tappion. Laistrygonit upottavat oivaan venevalkamaan ankkuroituneet alukset, kaikki paitsi Odysseuksen omaa alusta. Sen hän on varovaisuussyistä jättänyt valkaman suulle.
Sikoja
Murheen murtamat miehet saapuvat Kirken saareen. Kovat koettelemukset ovat opettaneet heidät nyt varovaisiksi ja he laativat huolelliset suunnitelmat miten tutustua saareen asujaimiin. Varovaisuus kannattaa, sillä ensimmäiset Kirken kanssa tekemisiin joutuneet miehet taiotaankin sioiksi. Sioiksi, joilla on sian ruumis, mutta ihmisen ymmärrys. Hermeen neuvoilla Odysseus kuitenkin saa Kirken taipumaan ja taikomaan siat takaisin miehiksi, vieläpä entistä ehommiksi. Odysseus kumppaneineen viettääkin Kirken vieraana kokonaisen vuoden, kaikesta päättäen varsin lokoisissa oloissa, ennen kuin koti-ikävä taas iskee.
Pirkko oli sitä mieltä, ettei Odysseus Troian raakuuksien jälkeen olisi valmis kohtaamaan Penelopeiaa ilman oppeja kotimatkansa varrella kohtaamiltaan naisilta. Kirken opetus lienee, että aikamoisia sikoja olette olleet. Siaksi muuttumisteemaa on käsitellyt myös eräs ranskalainen nykykirjailiija, jonka nimeä en nyt millään muista. Hänen kirjansa kertoo naisesta, joka vähitellen muuttuu siaksi, harjaksien väliin kasvaessa ja väliin hävitessä. Eikä mieleen voi olla tulematta Juicen joululaulu "ihminen on sitä mitä hän syö"…
Mutka matkaan, Manalaan
Kuten Kalypsokin neuvoo ja varustaa Kirke Odysseusta seuravaan taipaleen varalle. Ja se onkin hurja retki, Odysseuksen on mentävä Manalaan kysymään neuvoa Teiresias-vainajalta. Odysseun miehet ovat kauhuissaan, matkan suunnasta, he kun odottivat pääsevänsä jo kotiin. Odysseus on kuitenkin valmis lastaamaan laivaansa Kirken antamat tarvittavat uhrieläimet ja hänen neuvojensa turvin suuntaamaan kohti Styks-virtaa. Ei kai hän muutakaan voi.
Tarinan saama käänne muistuttaa Menelaoksen Proteukselta saamaa neuvoa matkata uhraamaan Egyptin sydänmaille ennen kotiinpaluuta. Ja Lemminkäisen retkeän Tuonelan joelle ja Väinämöisen matkaa Antero Vipusen luo kysymään puuttuvaa sanaa. Taitaa Odysseusta odottaa vielä hurjemmat seikkailut…
|
o AJK homepage
o Odysseia