|
Jumalinen prologi
Tässä laulussa hypätään sujuvasti Telemakhoksen retkistä itse isä Odysseun seikkailuihin. Laulu alkaa ensimmäisen laulun alun toistolla. Jumalat ovat kokoontuneet Olympolle ja Athene ottaa esille Odysseun perheen kurjan kohtalon, jota entisestään kurjistaa kosiomiesten suunnitelma salamurhata Telemakhos. Zeun ohjeet ovat samat kuin alussakin, pitäköön Athene huolta koko perheestä ja Hermes vieköön viestin Kalypsolle, että on jo aikaa antaa Odysseun mennä.
Vankina
Kalypson saarella tavataan ensimmäisen kerran Odysseus. Hän istuu päivät pääksytysten rannalla ikävissään, posket kyynelten kostuttamina. Kotia ja kotoväkeä on ikävä, vaikka hän onkin pelastautunut varsinaiselle paratiisisaarelle. Lähteet solisevat, metsä on vehmas, viiniköynnöksistä roikkuvat raskaat rypäletertut ja nurmella kukkivat orvokit ja selleriruohot (mitähän nuo jälkimmäiset oikein ovat?). Moista ihanuutta katsoo kuolotonkin kummissaan. Saaren emäntä peittoaa kauneudessaan kotoisen Penelopeian mennen tullen. "Vaan ikävöitsen sittenkin sitä päiväni kaiket, pääsyä päin kotimaata ja matkani päättymäpäivää", toteaa Odysseus.
Vapautus
Hermes tuo Zeun vapauttavan viestin. Kalypso taipuu Zeun tahtoon, vaikka ensin vähän mutiseekin Olympon päätöksiä vastaan. Tarjoaapa hän Odysseulle kaiken apunsa niin neuvojen, eväiden kuin veneenrakennustarpeidenkin muodossa. Siinä missä Väinämöinen laulullaan veisti veneen kirveen koskematta, saa Odysseus ahertaa neljä päivää kaksiteräisen kirveensä kanssa. Tarkka kuvaus lautan kokoonpanosta myös annetaan opiksi jälkipolville.
Alkumatka sujuu suotuissa olosuhteissa ja faiakialaisten maa siintää jo edessä. Tuolloinkos ankara Poseidon keksii merellä liikkujan ja Odysseuksen vaivoiksi kehittää myrskyn, jossa tuuli pyörii etelästä kaakkoon ja länteen. Pohjoinen vielä vyöryttää vesivuoria. Onkos tässä nyt kuvaus tuulien käyttäytymisestä matalapaineen keskuksen ympärillä, Kalevalassakin taisi olla joku vastaava kohta? Odysseus joutuu veden varaan. Keikkuessaan kuin lastu laineilla, hän toivoo jo että olisi kohdannut loppunsa jo Troian taisteluissa. Neuvokkaana hän kuitenkin tarttuu kiinni lauttansa jäämiin, ja kelluu niitten varassa. Haltiatar Leukothea neuvoo vielä riisumaan vaatteet. Edelleenkin pätevät pelastautumisopit vedenvaraan joutuneelle! Leukothea tarjoaa myös huntunsa "pelastusliiviksi", mutta niin lautanjäänteet kuin huntukin on heitettävä ennen kuin rantaan mennään. Ja rantaan Odysseus pääsee kuin pääseekin ja löytää lepopaikan lehtikasasta. Mitähän seuraavaksi?
|