Korpela Asko
14 Odysseus sikopaimenensa vieraana

Homeros: Odysseia

Sikopaimen linnoituksessaan
Vuoteen ei vaivojaan luettelisi
Suunnaton röhkinä siin' ajaessa oli laumoja
Palautetta
Lähetä palautetta!

Sikopaimen linnoituksessaan

Nyt vihdoin tapaamme Odysseuksen kotikonnuillaan. Olisin jotenkin odottanut, että kuvaillaan kuinka pitkän odotuksen jälkeen polvet tutisten astelee tuttuun kotimaisemaan. Näin ei, vaan naamioituneena kerjäläiseksi hakeutuu sikopaimenensa Eumaion luo. Sen kyllä hyvin ymmärrän, että tietäen [mistä muuten?] tilanteen lähestyy kautta rantaen antamatta tietää itsestään. Onkin sikopaimenella, todella uskollisella palvelijalla, varsin mahtava linnoitus: ympärysmuurit ja piikkipensasaidat ja tammiset paalut. Minua vaivaa ajatus: ettei vain Eumaio aavistaisi, kuka vieras on. Vieraanvaraisuus on taas kukoistuksessaan. Tällaisesta on mieluisaa lukea. Joutuu pitämään sivistyneenä meininkinä. Samanlaista on Kalevalassa. Yhteisöllisyyttä parhaasta päästä. Mikä on ero nykypäikvään? Ehkä suurin se, että nyt kommunikaatio kulkee salamannopeasti. Vieraat eivät tupsahtele odottamatta eikä niin ollen myöskään olla koko ajan varauduttu yllätysvieraisiin, ei itse asiassa tarvitse olla kirjaimellisesti 'vieraanvarainen' vaikka vieraita vastaanotettaisiinkin. Varataan sitten kun tiedetään ja tiedetään samalla myös vieraan mieltymykset. Sen vuoksi ei myöskään tarvita niin ylenpalttisen monipuolisesti varautua. Ystävyys kai on pääasia eikä ole syytä epäillä, ettei se voisi olla tänään yhtä varauksestonta kuin Odysseuksen aikaankin. Vai kuinka?

Vuoteen ei vaivojaan luettelisi

Seuraa taas esittäytyminen pitkän kaavan mukaan: matkoista ja vaivoista kerrotaan, omaa ydinolemusta ei ihan heti paljasteta, ehkä ei ollenkaan. Usein suomalaisia kuvaillaan luonnonläheisiksi. Vaikea saada välitöntä kontaktia, mutta sitten kun saadaan, on kaikki auki. Kotiin viedään, kaikki kerrotaan ja näytetään. Toisin vanhemman kulttuurin maissa: kontaktin saa nopeasti, mutta kotiin ei kutsuta. Mitenkä on tämä matkan vaivojen luettelo? Matkoista ainakin mielellään nykyäänkin puhutaan niinkuin tässäkin. Aika herkästi myös vaivoista, vaikka pitkälle kehitetty yksilön suoja juuri siihen tähtääkin, etteivät henkilökohtaiset, ennen kaikkea terveyttä koskevat tiedot, joudu kenen hyvänsä saataville. Joskus tuntuu, että olisi vain hyvä, jos joku olisi niistä kiinnostunut, edes viranomaiset omaisista puhumattakaan. Pitkä on Odysseuksen vaivojen historia, vuosia veisi niiden luetteleminen. Vähän on ehkä liioittelua - kyllä kai sentään 20 vuoden vaivat nopeammin luettelee. Kreetalla avaralla sanoo syntyneensä, isänsä mainitsee. Onko muuten oikein vai luikuriako laskettelee? Jos on oikein, luulisi Eumaion viimeistään näistä sikäläisen kurlttuurin mukaan tarkasti ja aina esille tuoduista faktoista jo tietävän, kuka vieras on. Epäilen että tietääkin, ja Odysseus tietää, että Eumaio tietää, molemmat vain lotsaavat, eivät muka ole tietävinään.

Suunnaton röhkinä siin' ajaessa oli laumoja

Siinä 'rupatellesa' aika rientää ja ilta ja sapassi lähestyvät. Apulaiset tulevat laumoineen laitumilta. Karju toimitetaan kosijoiden eineeksi. Porsaita kun oli aamulla syöty, nyt otetaan karju iltaruuaksi itsellekin. Mutta ennen sitä minua huvittaa suuresti otsikossa maininta iloisten luomusikojen mekastuksesta. Itse en ole sikoja paimentanut, eikä niitä tässä kuvatulla tavalla kai ole Suomessa laidunnettukaan - juoksentelmalla laihtumassa. Mutta muistuu mieleen lapsuudesta lehmien laitumelta paluu. Kyllä siitäkin ääntä lähtee. Mikä muuten mahtaa olla ero lihan maussa tällä tavoin luonnossa laidunnettujen ja pelkästään lätissä löhöövien välillä? Iloisten luomukanojen munilla onnistutaan saamaan korkeampi hinta kuin häkkikanalan kanojen munilla - varmaan ovat todelliset tuotantokustannuksetkin korkeammat. Mutta enpä menisi ostamaan luomumaratoonareiden sitkeätä lihaa, vaikka ymmärtääkseni broilerit kasvatetaan varsin 'epäinhimillisin' menetelmin, hanhenmaksasta puhumattakaan.

Tämä luku joka tapauksessa mieluisaa ja leppoisaa luettavaa. Aivan mainiota dramatiikkaa tässäkin ja sanankäyttöä. En osaa eritellä sanankäytön ja vivahteiden eroja alkuperäisen ja käännöksen välillä yleensäkään. Epäilen, että käännös voi joskus olla parempi kuin alkuperäinen. Tästä en tiedä. On kuitenkin aika outoa lukea suomennosta siitä syystä, että alkuperäisen lukemisesta ei tulisi mitään. Täytyisi oikein laskea luettujen kirjojen luettelosta kuinka monta on, joita en pystyisi alkukielellä lukemaan. Mahtuisiko kahden käden sormiin? Ainakin varpaiden apuna luulisin riittävän. En ole Aasian enkä Afrikan kirjoja montaakaan lukenut.

Palautetta

Lähetä palautetta!