12 Seireenit, Skylla ja Karybdis tuttuja
Teeveestä tututAinakin otsikon sanat ovat varmaan jokaiselle tuttuja. Ovat iskeytyneet meikäläisen kulttuurin arkipäivän kieleen. Seireeneistä tiedetään houkutteleva laulu ja Skyllasta ja Karybdisista (miten taivutetaankaan?) se että kysymys on valitsemisesta kahden pahan välillä. Mutta miten tarkemmin? Olen selvästi pettynyt, kun luen nämä kohdat Odysseiasta. Monesta mitättömästä asiasta on pitkät ja värikkäät kuvaukset, mutta vain muutama rivi seireeneistä ja nämä hirviötkään nyt eivät sen kummempia ole kuin Polyfemos kyklooppi - tai ihmiset itse Ilionin sotakentillä - niin tai me nykyajan tappajat koneinemme ja pommeinemme. Seireenien laulu ja nykyajan mainosmiesten iskulauseet ja viestit tuntuvat kovin hyvin vastaavan toisiaan. Ehkä siinä niiden elinvoima onkin: vastaavat tuttuja nykyajan asioita, ovat tuttujen asioiden symboleja, hienompia nimityksiä arjen epämiellyttäville mutta väistämättömille, välttämättömille asioille.
Joka ihmisen hurmaa houriohon nuo turmahiset 216Tämän säkeen sanaherkkuun, Otto Mannisen omaperäiseen kieleen olen kovin ihastunut. Koko ajan on kyllä tunne, että tämä on pelkästään tätä varten sävellettyä, mutta eipä haittaa. Mahtavatko nämä sanasepot yleensäkään luoda sen kummemmin tulevia ja yleisempiä tarpeita varten? Joiltakin sitä vain syntyy, niin kuin Lönnrotilta, Kilveltä… Nämä selvästi ja tarkoitushakuisesti heittävät esiin ilmauksia omien havaintojensa ja ajatustensa tulkeiksi, ilmaistakseen itseään ehkä paremmin ja vivahteikkaammin kuin ennestään käytössä olevia käyttäen. Niistä voi nautiskella aikomattakaan niitä itse omaksua. Jotkut kuitenkin jäävät elämään. Lönnrotin luettelon kuvittelen olevan pisimmän. Kuka lienee kakkonen? Kiven seitsemässä veljeksessä on hirmuinen määrä outoja sanoja, mutta jotenkin kuvittelen, että ne eivät niinkään ole Kiven itsensä kehittämiä kuin kärkkäästi silloisesta käyttökielestä ottamia, mutta nyttemmin vieraaksi jääneitä. Luulen, että Kivi on enemmänkin laittanut sanoille omaperäisiä muotoja kuin keksinyt uusia sanoja. Kun osaisi esimerkkejä luetella!
Täält' ihamiellä hän taas, rikastietoisempana lähti 221Kuten sanottu, olen kovin pettynyt seireeneistä kertovan kohdan pituuteen ja värikkyyteen. Tämän otsikon lauseen havaitsen heidän sanomisistaan sellaiseksi, että se voisi herättää halun nousta maihin. Ihamieltä ja rikkautta tietoihin, kuka niitä nyt ei toivoisi! Oikeastaan kai seireeneihin jotakin seksikkyyttä liitetään. Sitä tästä mielestäni turhaan saa hakea, toisin kuin eräistä muista Odysseian kohdista.
Sätkivät miehet noin kadotessaan kallion aukkoon 223Sitten ovat nämä hirviöt, jotka ihmisiä syövät. Tähän on jo melkein turtunut, kun on Polyfemoksesta lukenut. Nämäkö lienevät heijastuneet Kiven tarinoihin 'kamoittavista' olennoista ja vuorenpeikoista? Ihan kuin olisivat myöhemmät versiot vähän siistiytyneet, kaikkein iljettävimmät yksityiskohdat jätetään kertomatta. Skyllan ja Karybdiin elinvoima pahan symboleina perustuu ilman muuta siihen, että tässä on kaksi pahaa: jos toisen vältät, joudut toisen ottamaan.
Karjani surmasivat ylimielin, silmäni riemun 227Ihminen pysyy hengissä vain syömällä. Jotakin elollista on ravinnoksi saatava. Tästäkö vaikka millaiset moraaliset säännöt, kiellot ja käskyt on kehitetty. Alempaa biosfääriä voit ilman muuta käyttää, mutta mitä pidemmälle kehittyneisiin hampaasi isket, sitä kovemmat ovat rajoitukset. Nämäkin kreikkalaiset ovat jo niin pitkälle päässeet, etteivät edes vihollisiaan syö omista puhumattakaan. Älä syö sikaa, älä eläimiä yleensäkään. Älä tapa syödäksesi. Kasvin tappaminen ei ole tappamista. Tässä on kiellettyä karjaa. Kun siihen kajotaan, ovat seuraukset kauheat. Ja vielä ylimielin ja mässäilyyn, ei vain henki-kullan pitimiksi. Tästäkö on Kivi jalostanut Hiidenkivensä?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030401 (20030401)
o 
o AJK homepage
o Odysseia