08 Vieraan liikutus
Odysseus on kaupungissa tapausEi tunneta vierasta nimeltä, mutta ymmärretään, ettei ole kuka hyvänsä kulkuri, vaikka alastomana rantautui. Nopeasti on saavuttanut luottamusta herättävällä olemuksellaan mahti-isännän suosion. Kylän väki kutsutaan kokoon vieraan kunniaksi ja kuljetusavun varmistamikseksi. Isäntä Alkinoon suopeuden kanssa sopusoinnussa Pallas Athene antaa apuaan. Odysseuksen asia on vahvassa myötätuulessa.Väinämöis-luokan laulaja esiintyyKarjua kahdeksan helohammast' uhrasi, uuhtakakstoist' Alkinoos, kaks sonnia sorkkuvasäärtä. Kun sanotaan, että 'uhrasi' kai järjen nimessä tarkoitetaan, että 'teurastutti syötäväksi' eikä maahan haudannut, roviolla polttanut tai haaskaksi heitttänyt. En ole ihan varma. Osataanko tällaisesta totista tietoa sanoa? Viinin maahan kaataminen on ainakin todellinen uhraus, luopuminen käytöstä. Luonnettako kasvatetaan vai mikä on järki tällaisessa? Uhrataanko ilman toivoa vastineesta? Vai riittääkö yleinen hyvänolon tunne vastasuoritukseksi? Luulisi, että edes köyhät olisivat järjissään ja jättäisivät uhraamatta. Mutta kun olen ymmärtänyt, että mitä köyhempi sitä varmemmin uhraa ja automaattisesti sitä suuremman osan toimeentulostaan. Toivoko paremmasta on niin voimakas, että uhrata halutaan? Vai lähteekö halu uhrata kiitosuhrista runsauden keskellä tai paremminkin runsauden äkisti yllättäessä. - Mikä on uhrauksen selitys? Härkää joka tapauksessa syödään ja viiniä juodaan. Ja hengen ravinnoksi kuunnellaan sokeata laulajaa. Laulaja ei laula mitä hyvänsä lurituksia vaan toimittaa menneiden vuosisatojen papin virkaa ja nykyisen television virkaa. Kertoo maailman tapahtumista. Nytkin ensimmäisenä kertomus Troian sodasta. Ja ainakin yhden miehen, Odysseuksen saa kyyneliin. Eipä ihme, kun ajattelee kaikkea tapahtunutta. Ankara taisto ja ankarat vuodet sen jälkeen, nyt toivo kotiin paluusta. Se mitä laulaja kertoo on ollut Odysseuksen mielessä satoja kertoja. Ennen tätä Homeroksen oppia, olen ollut siinä käsityksessä,
että Kalevala olisi täysin omaperäinen suomalainen tarina.
Kalevalaa lukiessa käy ilmeiseksi sen selvä yhteys kristinuskon
perinteeseen. Nyt Homerosta lukiessa löytyy hämmästyttävän
paljon ja hämmästyttävän konkreettisella tasolla yhteistä
ainesta Homeroksen ja Kalevalan välillä. Niinkuin nyt tämäkin
laulaja, joka on niin taitava, että saa miehen kyynelehtimään.
Tai tässä ja aiemmissakin runoissa esiintynyt seppä taitoineen.
Ihan kuin olisi Kalevalassa vain pantu paremmaksi. Demodokosta voidaan
pitää Väinämöis-luokan laulajana, mutta ei sentään
läheskään Väinämöisen veroisena. Eikä
ole Hephaistos Seppo Ilmarisen veroinen takojakaan. Kyllä ihmeellisen
kilven takoi ja nyt tässä ihmeellisen sänkyansan, mutta
Väinämöinen ylti vielä paljon ihmeellisempiin suorituksiin,
Sampo ihmeellisin kaikista. Mielestäni myös meren mytologiasa
on paljon yhteistä Homeroksen ja Kalevalan välillä.
Vieraalle annetaan näytösUrheilukilpailut kuuluvat vielä ohjelmalliseen iltaan. Mielestäni todella luonteva asia. Nykyään ovat vesittyneet ja tiivistyneet television mainospätkiksi ja toimintasarjoiksi. On hyvä vieraan viedä värikäs ja hohtava kuva mennessään, lapsilleen ja lapsenlapsilleen kertoa ihmeellisiä asioita pitkältä matkaltaan, muustakin kuin yli-inhimillisistä koettelemuksistaan. Antiikin olympialaisten peruslajit kuuluvat ohjelmaan. Me tiedämme, kuinka Odysseus on haka niissä kaikissa. Isännät eivät tiedä, mutta aavistavat. Sillä näytöksen jälkeen arvellaan, että ehkä Odysseuskin voisi kokeilla... Tämä ensin koviin merikokemuksiinsa vedoten kieltäytyy, mutta sitten joku räkänokka onnistuu ärsyttämään uinuvan karhun. Odysseus tulistuu ja sieppaa FIFAn standardoimattoman muita isomman kiekon ja...Ympäri kiepahtain käsin jäntevin viskasi kiekonSinne singahti, ohi kaikkien merkkien. Varmaan kohahdus kävi katsomossa. Uskottiin kerralla. Ystäväni ja viimeisen kolmen kuukauden aikainen päivittäinen työtoverini, taitava remonttimies on jo ainakin kolmeen kertaan kertonut ikäpolvemme edustajasta, naapurin miehestä, joka aikansa pullamössösukupolven pikku poikien seiväshyppyharjoitusta katseltuaan otti ja raapaisi kumiteräsaappaat jalassa 130 sentin korkeudella olleen riman yli. Suut loksahtivat pojilta auki ja kokkapuheet loppuivat. Kiinnitän huomiota siihen, että Odysseuksen tapauksessa lajeista juuri kiekonheitto osui näytökseen. Juoksun ja nyrkkeilyn poissulkemisen syyt selvitetäänkin luontevasti. Ei se nyt painikaan arvovieraalle olisi sopinut. Odysseuksen varsinainen leipälaji, jousiammunta ei kuvauksen mukaan taas ohjelmaan kuulunutkaan. Se olisi kyllä sinänsä sopinut, taidossa ei epäilystä, kuten myöhemmin nähdään, tosin karmeassa yhteydessä.Seppo Ilmarisen veroinen takojaJo edellä oli puhe Hephaistosin taidosta takojana. Suuri osa runosta, mielestäni suhteettoman suuri osa, omistetaan tämän tarinan etenemisen kannalta epäoleelliseen kertomukseen siitä kuinka Hephaistos kosti uskottomalle puolisolleen ja tämän rakastajalle. Takoi ansan, joka vangitsi rakastelijat vuoteeseen. Sai siis aikaan häpeärangaistuksen. Seppo Ilmarisen takojan taitoja ei tuoda esiin tällaisessa, vaan paljon ylevämmissä yhteyksissä.Maine miehen edellä; kuka on tämä miesVieras on jo pitkään viettänyt aikaa itselleen omistetussa juhlassa, mutta vieraan henkilöllisyys on yhä hämärän peitossa. Isäntä sitä tosin arvailee mielessään. Lopulta myös kysyy suoraan:Virkkaos, sulle min soi nimen äitisi, taattosi ammoin,
Ja tähän yllttäen päättyykin tämä kahdeksas runo. Laivat miehistöineen ovat valmiinä lähtemään, mutta kenet ne vievät ja minne. Siitä ei ole tietoa. Suuri on luottamus isännällä vieraan suhteen. Vai taitaa olla aavistus. Ja mitäpä tässä on menetettävää, ei riskejä. Tai tietysti kaksi laivaa miehistöineen.
|
||
PalautettaPirjopäivi: Kalevala ja Odysseia
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030304 (20030302) o 
o AJK homepage o Odysseia