Odysseus tulee sumuverhon suojassaTämä nyt jäi mielessä pyörimään, että sumuverhon suojassa, uteliaiden katseiden ulottumattomissa tulee komeaksi kuvattu urho kaupunkiin. Miten lienee runon laatija tällaiseen päätynyt? Kaksi selitystä kylläkin annetaan. Ettei neitsyen siveys joutuisi kyseenalaiseksi. Oikeastaan siitä syystä tulevat erikseen, mutta kuitenkin... Toinen syy on, että täällä suhtaudutaan epäsuopeasti vieraisiin, siis nykyään nimitettäisiin rasismiksi. Sumuverho on kuitenkin fantastinen keksintö. Jokainen käsittää, että paikallinen, ihmisen mukana liikkuva sumuverho on jotakin yliluonnollista. Mutta onhan jumalat ja jumalusko. Siinå toinen ihmettelyn aihe. Kuinka syvää tämä usko on? Kuinka tosissaan uskotaan Olympoksen voimaan? Suunnilleen näihin aikoihin luodaan yhä vieläkin pitävä länsimaisen filosofian perusta. Siihen sisältyy olennaisena osana kysymys jumalan olemassa olosta ja olemuksesta, mutta ihmeistä, jotka ovat selvässä ristiriidassa luonnonlakien kanssa. Ja luonnonlait sisältyvät senaikuiseen filosofiaan, ei tietenkään niin pitkälle tutkittuna kuin nykyään, mutta ilman suurempia ristiriitoja kuitenkin. - Sumuverho jää arvoitukseksi.Hiljeni kaikki, kun ilmaantui uros outoOdysseus on todellisessa hädässä, niin nöyrästi hän lähestyy isäntäväkeä.Kietoi polvia Areten halaellen Odysseus,
Kansa kävi hiljaiseksi. Vihdoin todetaan, ettei vierasta ole sopivaa istuttaa odottamassa, vaan hänelle on vastattava ja "Vieraallees talonhoitajatar parahinta jo pankoon!" Näin tapahtuu ja vierasta kestitään viimeisen päälle. Päivää seitsemäntoist' ulapoita nyt uiskeli lauttaKuten aina tähänkin saakka, ensin syödään ja sitten vasta käydään asiaan. Vieraalta kysytään, mistä on tullut ja 'Vaatteet nuo kuka yllesi antoi?' Mielestäni jälkimmäinen on yllättävä kysymys. Odysseullahan on yllään paikallinen vaatekerta. Onko se siis ristiriidassa miehen ulkonäön tai ilmeisen ulkomaalaisuuden kanssa? Vai onko vaate sittenkin jotenkin eriskummallinen? Odysseus antaa täydellisen meriselityksen. Kalypson luona viipyi seitsemän vuotta ja sitten yllättäen pääsi lähtemään. Merellä ajelehti pitkään, kovat kohtalot koki, kun Poseidon vainosi. Vihdoin rantautui kun osasi rannan suunnassa sellaista paikkaa etsiä, missä ei rosoisia kiviä vasten murskaantunut. Kertomus puree ja isäntä lupaisi jopa vävyksi näin mainion miehen ottaa. Apu luvataan tietenkin ja vieras majoitetaan. |
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030221 (20030221) o
o AJK homepage o Odysseia