|
Vaeltajan laulu
Vaeltaja oli sitä mieltä, ettäTaikurin laulu oli virittänyt tunnelman liian raskaaksi ja hän tarjoutui esittämään laulun, jonka oli tehnyt erämaan tyttärien luona jälkiruokalauluksi. Laulu ylisti erämaan raikasta ilmaa, pilkkasi eurooppalaisuutta ja valoi erämaan tyttäriin rohkeutta kohdata erilaisia jalopeuroja.
Laulu virittikin seurueeseen niin hilpeän tunnelman, että luolan täytti melu ja nauru. Jälleen Z. alkoi kärsiä seurasta ja puikahti ulos eläinten pariin. Hän oli kuulevinaan, että seurue oli oppinut nauramaan itselleen ja että inho oli väistymässä heidän mielistään.
Mutta yhtäkkiä luolasta kantautuva melu vaimeni ja kun Z. astui sisään hän valtavaksi hämmästyksekseen näki seurueen rukouksessa! Rukous oli litania aasin kunniaksi. Z. joutui väittelyyn vanhan paavin kanssa siitä, mitä korkeampien ihmisten tuli tavoitella ja miten. Oppiriita! Paavi väitti olevansa uskonasioissa Z.:aa tietävämpi, mutta lopulta Z. julisti, että korkeamman ihmisen tuli taivaan valtakunna sijasta tavoitella maanvaltakuntaa. Z:n viesti oli siis transkendenssin hylkääminen ja immannentin tavoittelu.
Rumin ihminen puhuu
Rumimman sanoma oli, että hän oli tyytyväinen saatuaan elää ja näin tapahtui nyt ensimmäisen kerran hänen elämässään.
Merkki
Rumimman puhuessa Z. näytti taas saavan kohtauksen, mutta tällä kertaa hän ei menettänyt tajuntaansa vaan aloitti puheensa kehottamalla seuruetta tulemaan hänen kanssaan keskiyöhön. Z. muistutti seuruettaan vielä laulustaan ” Inhemo oi” ja näin kului yö. Aamulla Z. kuuli leppoisan, pitkäveteisen leijonankarjunnan ja tiesi, että se oli merkki.
Hän kysyi itseltään, tavoitteliko hän onnea. Ei, hän tavoitteli työtä! Leijonan tulo merkitsi, että Zarathustran hetki oli tullut ja hän lähti luolastaan väkevänä kuin aamuaurinko!
|