|
Ennustajan nälkä
Ennustaja kyllästyi kuuntelemaan Z.:aa ja moitiskeli tätä siitä, että tämä aikoi ruokkia vieraitaan vain sanoilla. Z. lohdutti häntä kertoen, mitä kaikkea oli ateriaksi luvassa. Ehtona oli vain, että kaikki osallistuvat ruuan valmistukseen. Hänen maksiiminsa oli, että paras kuuluu hänelle ja hänen omilleen.
Kuninkaat olivat tämän kuullessaan ihmeissään: että viisas on myös älykäs!
Aterialla
Aterialla oli määrä keskustella vain korkeammasta ihmisestä. Z. kertoi, että alkuaan hän puhui kaikille eikä kenellekään. Tämähän on lukijaakin ihmetyttänyt. Kun Z. puhui, hän puhui heistä, meille teille ja vasta kootessaan väkeä luolaansa hän puhui yksittäisille kuulijoille.
Liiottelua on sanoa seuraavaa keskusteluksi, enimmäkseen se on Z.:n yksinpuhelua.
Pöytäpuhetta vai pötypuhetta
Yhdenvertaisuus saa kyytiä, se on alhaison ajattelua. Jumalan edessä ei voi olla yhdenvertaisuutta, koska Jumala on kuollut. Oikea kysymys ei ole, miten ihminen säilyy, vaan, miten ihminen voitetaan, ettei valtaa saa naislaji, orjanlaji ja alhaison sekamelska.
Rohkeutta on se, että tuntee pelon ja voittaa sen. Ihmisen on tultava paremmaksi ja pahemmaksi.
Parempia täytyy vielä menehtyä, jotta ihminen voisi kasvaa riittävään korkeuteen. Z. toivoo saavansa salaman tekemään työtä puolestaan. Suurinta on rehellisyys, mutta koska valta on alhaisolla, joka ei tiedä mikä on suurta, mikä pientä, rehellisyydellä ei ole sijaa. Paitsi alhaisoa korkeampien ihmisten tulee varoa myös oppineita. Korkeamman ihmisen on oltava valppaana, ettei kompastu.
Syntymässäkin on ongelmia:synnyttänyt on likainen, samoin syntynyt, joka tuo mukanaan paljon uutta likaa. Hyveen kanssa on oltava kohtuullinen, sen, joka haluaa olla esikoinen on varottava ettei joudu vihoviimeiseksi.
Mitä korkeampaa lajia jokin on, sitä harvemmin se onnistuu. Z.:n käsityksen mukaan kaikki koolla olevat olivat epäonnistuneita.
Suurin synti maan päällä on sen, joka sanoi ”Voi niitä, jotka täällä nauravat.” Tällaisia raskaita tuli välttää. Korkeampien ihmisten ongelma oli, etteivät he kaikki olleet oppineet tanssimaan.
Tauko
Välillä Z. lähti luolastaan saadakseen hengittää raitista ilmaa ja jutellakseen eläimilleen. Sillä aikaa vanha taikuri tarttui harppuunsa ja alkoi laulaa. Laulu käsitteli totuutta ja totuudenetsijöitä, jotka hän itse mukaan lukien ovat vain narreja ja vain runoniekkoja.
Hengeltä tunnollinen, jota edellä kutsuttiin vuorisaarnaajaksi ja rauhanrakentajaksi, alkoi vaivautua taikurin raskasmielisestä laulusta ja vaati Z.:aa palaamaan sisälle. Hän tiesi etsivänsä varmuutta mutta hänestä tuntui, että muut, taikurin lumoamina, etsivät epävarmuutta. Hän katsoi, kuten taikurikin, olevansa eri linjoilla kuin muu seurue, joka oli hylkäämässä vapautensa. Hänen mielestään ihmisen perisynti oli pelko, joka oli jalostunut tieteeksi.
Z. astui sisään kesken Tunnollisen puheenvuoroa ja nauroi tämän kiihkolle. Niin tekivät muutkin ja taikuri totesi, että hänen paha henkensä, Tunnollinen?, oli mestari rakastamaan vihollisiaan ja kosti sen ystävilleen.
Taas laskeutui sopu luolaan, mutta Z. itse mieli jälleen eläintensä tykö, ulos!
|