|
Zarathustra tapaa ihmisiä
Z. vaati eläimiään hankkimaan hänelle hunajaa vuorikiipeilyä varten ja päästyään korkealle vuorelle kiitti oveluuttaan, jolla oli sanut eläimensä sen tekemään. Hunajan merkitys tässä vuorelle kiipeämisessä ja vuoren laelta saarnaamisessa jää vähän epäselväksi, mutta Z. väitti tarvitsevansa sitä syötiksi.
Kalojen onkimisesta puhutaan ja tuhatvuotisesta valtakunnasta, joten viittaukset ja lähteet ovat jälleen hyvin näkyvillä.
Odotellessaan eläinten paluuta Z. istui kivellään, kun hän näki vanhan tutun lähestyvän, ennustajan, jonka sanoma oli, että kaikki on turhaa. Z. ja ennustaja alkoivat keskustella ja ennustaja ennusti Z.:n viimeisen synnin, myötäkärsimisen. Yht’äkkiä molemmat kuulivat suuren äänen ja ennustaja sanoi huutajan olevan korkeamman ihmisen, joka kutsui Z.:aa.
Z. päätti lähteä hakemaan huutajaa ja ennustaja totesi, että Z. on veijari, joka halusi tämän tekosyyn varjolla päästä hänestä. Z. ei kiistänytkään, mutta kutsui ennustajan kestiystäväkseen luolaansa, antoi jopa luvan syödä hunajan, jos sitä sitä luolasta löytyisi.
Tällä matkalla Z. törmäsi kahteen kuninkaaseen ja yhteen aasiin. Ensin nämä kohtelivat Z.:aa vähän yliolkaisesti, mutta kun selvisi, että vastaantulija oli Z., jota kuninkaat olivatkin matkalla tapaamaan, keskustelun sävy muuttui. Z. puolestaan yllättyi kuninkaiden viisaudesta, joten tunnelma oli molemminpuolisen kunnioituksen kyllästämä. Kuninkaat puhuivat innostuneina hyvästä sodasta, mutta Z. ymmärsi, että kyse oli esi-isien käymistä sodista, ja tunsi suurta halua ryhtyä pilkkaamaan moisia sodan ihailijoita, mutta päätyi kuitenkin kohteliaasti kutsumaan kuninkaatkin kestiystävikseen.
Ihminenkö iilimato
Z.:n jatkaessa matkaa hän tuli polkaisseeksi ihmistä, mutta tämäkin osoittautui Z::n ihailijaksi, joka mielellään antoi anteeksi polkaisun. Polkaistu kertoi olevansa hengeltä tunnollinen ja että kaikki mikä koskee iilimadon aivoja kuului hänen maailmaansa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että hengeltä tunnollinen liimautuu kaikkiin ideologioihin? Päinvastoin. Hengeltä tunnollinen oli katsonut tehtäväkseen tutustua perinpohjin yhteen ilmiöön, ja sen vierellä oli hänen musta tietämättömyytensä, joka peitti kaikki muut ilmiöt.
Tarkka kuvaus fundamentalismista!
Tämänkin ihailijansa Z. kutsuu luolaansa jatkaen itse matkaa löytääkseen huutajan.
|