|
Linnun laadusta ja sikojen laadusta
Z. pohdiskeli ihmisenä olemista, sitä miten ihmisen tuli oppia rakastamaan itseään, jotta sietäisi omaa seuraansa eikä harhailisi muualle. Kun oppii rakastamaan itseään, muuttuu kevyeksi ja oppii lentämään. Mutta ihminen on itselleen kovin raskas kannettava, paljon vierasta hartioillaan!
Mutta jos pureskelee ja sulattaa kaiken, silloin kuuluu sikojen laatuun. Täytyy siis osata valikoida ja hylätä se, mikä ei edistä linnun laadun kehittymistä.
Tauluista
Kuvatessaan vanhoja ja uusia tauluja Z. esittää ne lauseina. Aikoinaan kodeissa oli ns. huoneentauluja, erityisesti lasten ja ehkä vanhempienkin makuuhuoneissa. Näin kai toivottiin lasten omaksuvan hyviä ajatus- ja käytöstapoja. Näitä huoneentauluja Z. esittelee.”Älä säästä lähimmäistäsi”, ”Esikoinen uhrataan aina”, ”Hyvät ihmiset eivät puhu koskaan totta”, ”Kaikki virtaa, kaikki on virrassa”, ”tähän asti hyvästä ja pahasta on ollut vain luuloa, ei tietoa”, ”Eikö kaikessa elämässä ole ryöstöä ja tappoa”, ”tarvitaan uusi aateli”,”Lapsienne maata teidän pitää rakastaa”,”Särkekää nuo ilottomien taulut”, ”Tahtominen vapauttaa sillä tahtominen on luomista”, ”Ei pidä tahtoa olla parantumattomien lääkäri”.
Ohjeeksi Z. antoi taulujen rikkomisen. Ja ne, joita ei opeteta lentämään, niitä on opetettava putoamaan.
Hän määritteli ihmisyhteiskunnan kokeeksi, yhteiskuntasopimuksen hän heitti romukoppaan. Hyvien tekemä vahinko oli kaikkein vahingollisin. Hyvät eivät myöskään pysty luomaan. Koska hyvät sanovat taulujen rikkojia rikoksentekijöiksi, Z.:n seuraajien oli rikottava taulut ja tultava koviksi.
Vaaroja oli vielä voitettavana:” Ketä ei oma voitto ole syössyt häviöön!” Z.:n oli pysyttävä horjumattomana, jotta hän saisi viimeisen voittonsa. Hänhän odotti yli-ihmistään, suurta keskipäiväänsä ja merkkiä, jolloin hänen oli vielä kerran mentävä mailleen eli palattava ihmisten pariin julistamaan taistelua ihmisen voittamiseksi ja yli-ihmisen tulemiseksi.
|