Öljymäellä
Öljymäelle Z. juoksee jalat lämpiminä antaen ihmisten kuvitella että hänellä on kylmä ja kylmänvihoja. Tärkeätä on Z.:lle, etteivät ihmiset näe hänen syvintä ja viimeistä tahtoaan, etteivät ihmiset huomaisi, miten onnellinen hän on. Tulee mieleen Eino Leinon ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön..”. Luku on runoa, sisäisten tuntojen tilitystä.
Juoneen
Z. palasi kiertoteitä omaan vuoristoluolaansa, mutta matkalla hän törmäsi olentoon, joka oli saanut kansalta lempinimen ”Zarathustran apina”, koska tämä oli omaksunut Z.:n lauseita ja esitti niitä julkisesti. Zarathustralle tämä ”Apina” kuvasi asuinkaupunkinsa niin luotaantyöntäväksi kuin osasi ja kehotti Z.:aa vain sylkemään kaupunkiin ja kääntymään takaisin.
Z. suuttui ”Apinan” sanoista, sätti tämän pahanpäiväiseksi, mutta teki kuitenkin apinansa kehotuksen mukaisesti, kääntyi kannoillaan ja ohitti kaupungin toivoen tulipatsasta, joka polttaisi sen.
Luopioista
Ihanteista luopuminen saa Z.:lta monisanaisen ja kitkerän arvostelun:”Näihin uskovaisiin ei pidä sitoa sydäntänsä sen, joka on minun lajiani ihmisten seassa.” Luvussa on toki hupaisia sanontoja:ristihämähäkki saarnaa älyä hämähäkeille:”ristien alla on hyvä kutoa verkkoa.”
Päädytään taas alkukappaleiden teemaan jumalien kuolemasta: jumalat ovat nauraneet itsensä kuoliaiksi, kun yksi jumalista meni toteamaan, että on vain yksi jumala.
Kotiinpaluu
Vihdoin Z. päätyi takaisin kotiinsa, yksinäisyyteen. Hän muisteli, miten houkkamaisesti oli käyttäytynyt ollessaan ihmisten joukossa:”Valepukuisena minä istuin heidän seassaan, valmiina kieltäytymään itseäni tuntemasta, niin että sietäisin heitä.” Sinänsä ymmärrettävä tunne, en usko että kukaan on säästynyt ulkopuolisena olemisen tunteesta ja voi jopa salata oman mielipiteensä epäsovun aiheuttamisen pelosta.
Z.:n ohje on, että tulee elää vuorilla, sillä siellä on ilmaa riittävästi hengittää ja nenä vapautuu ihmisolemuksen hajusta!
Hekuma, vallanhimo ja itsekkyys
Z. määrittelee nämä parjatut ominaisuudet. Hekuma on vapaille sydämille viaton ja vapaa. Vallanhimo : mitään sairasta ei ole siinä, että korkea haluaa alas saamaan valtaa. Itsekkyys on autuasta, kun se kumpuaa voimallisesta sielusta.
Itsekkyyttä ovat pidelleet pahasti rikkiviisaat, papit, maailmaan väsyneet, naisen ja orjan sieluiset, mutta nämä kaikki saavat kokea suuren keskipäivän. Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että suurena keskipäivänä nähdään oikeuden miekka ja paljon salattua tulee ilmi. Se merkitsee minän julistamista pyhäksi ja koskemattomaksi ja itsekkyyden autuaaksi.
Miten vaikuttaakaan siltä, että Z.:n ennustama suuri keskipäivä, itsekkyyden aika, onkin jo täällä!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20090509 (20090509) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster