Peilikuva
Yksinäinen Z. näki unen oppinsa peilikuvasta ja hänen oppinsa oli hirvittävästi vääristynyt. Hänen oppinsa oli vaarassa ja vastustajat olivat leimanneet sen niin pahaksi, että hänen opetuslapsensa joutuivat häpeämään sitä, että olivat omaksuneet Z.:n opin. Hän päätti palata ihmisten pariin etsimään opetuslapsiaan. Hänen oli löydettävä autuaat saaret, joilla hänen ystävänsä elivät.
Teoksessa on siteeksi juonentapaista ja tähän saakka juoni on seurannut Uuden Testamentin kuvaamaa Jeesuksen elämää: saarnaamista kansalle, opetuslasten löytyminen, vetäytyminen erämaahan, paluu ihmisten joukkoon kertomaan evankeliumista.
Pois Jumalasta
Autuailla saarilla Z. kehottaa seuraajiaan unohtamaan Jumalan, koska Jumalaa ihminen ei voisi luoda, sitävastoin yli-ihmisen kyllä. Jumala on pelkkä olettamus, joka saa kaiken kiinteän kieppuvaksi, ihmiselle pahan olon ja siksi ihmiselle paha. Tahtominen vapauttaa.
Häpeä
Lukiessani tätä kirjaa joulukuussa 1961 minuun ovat vedonneet seuraavat kohdat:” Siitä asti, kun ihmisiä on ollut, ihminen on iloinnut liian vähän; se yksin, minun veljeni, on meidän perisyntimme.” ja ”Ja samoin syntiset ja pahat omattunnot! Uskokaa minua, minun ystäväni:omantunnonvaivat kasvattavat toisten vaivaajia. Pahinta ovat kuitenkin pienet ajatukset. Totisesti, parempi sentään tehdä pahaa kuin ajatella pikkumaisesti.”
Samaan joukkoon kuuluisi myös:”Kavahtakaa siis myötäkärsimystä: siitä tulee ihmisille vielä raskas pilvi!”
Tässä luvussa Z. on vihdoin antamassa jotakin, vapauttamassa ihmisen häpeästä, mutta samalla vaatimassa:”Oman itseni minä uhraan rakkaudelleni, ja lähimmäiseni niinkuin itseni _ näin kuuluu kaikkien luovien puhe. Mutta kaikki luovat ovat kovia.”
Kun ihminen vapautuu häpeästä, hänen voimavaransa voivat suuntautua luovuuteen ja Z.:n ehdoton vaatimus on, että sen täytyy johtaa luovuuteen. Luovuus taas merkitsee itsensä ja lähimmäisen uhraamista.
Kateuttako?
Z. varoittaa seuraajiaan papeista. Pelkääkö Z., että hänen seuraajansa voisivatkin lähteä seuraamaan pappeja? Ammattikateuttako? Pappien vikoja ovat muun muassa kostonhimoinen nöyryys, kyvyttömyys rakastaa jumalaa, koska naulitsivat tämän ristiin, ja opetus, että totuus todistetaan verellä.
Kaikkein suurin ja kaikkein pienin ihminen eivät kelpaa, liiaksi toistensa kaltaisia, liian inhimillisiä. Yli-ihminen ei vielä ole syntynyt.
Täytyykö hyve palkita?
Z. sanoo, että ei ole mitään palkanmaksajaa eikä rahastonhoitajaa, edes hyve itse ei ole oma palkkansa. Z. kuvaa , minkälaisia ihmisiä hyveellisten joukkoon kuuluu ja päätyy lausumaan, että hyveellänsä ihmiset vain tahtovat kynsiä silmät vihollisiltansa, ylenevät vain toisia alentamalla.
Z. toivoo, että hänen seuraajansa luopuvat ajattelemasta hyvettä, rangaistusta, palkkiota ja muita epäoleellisia motiiveja, hän haluaa, että hänen seuraajansa ovat itse jokaisessa teossaan, vain itsensä vuoksi.
Hallitsemisesta
Z. on luopunut kanssakäymisestä hallitsijoiden kanssa koska hän huomasi, että hallitseminen on kaupan hierontaa roskaväen kanssa. Hän on väsynyt monasti henkeenkin huomattuaan roskaväen henkeväksi! Kuinka hän on päässyt eroon roskaväestä? Hän löysi ilon lähteen. Lukijalle jää arvoitukseksi miten hän sen löysi. Hän kertoo liitäneensä korkeuteen, missä roskaväkeä ei istu kaivolla. Siis: hylkäsikö hän kaiken inhimillisen, ihmisten arvot ja ihmisten seuran? Z. ja hänen seuraajansa haluavat elää kuin väkevät tuulet ja vihollisillekin annetaan ohje:”varokaa sylkemästä vasten tuulta.”
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20090405 (20090405) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster