Joka etsii se joutuu helposti itse hukkaan
Z. haluaa tietää, mitä varten halutaan vapautua, ei niinkään sitä, mistä vapaudutaan. Hän arvelee, että moni hukkaa viimeisen arvonsa, kun viskaa pois käskynalaisuutensa. Hän vaatii seuraajaansa olemaan oikeamielinen niitä kohtaan, jotka häntä halveksivat. Täytyy varoa vanhurskaita, sillä nämä vihaavat yksinäistä, täytyy välttää yksinkertaisuutta, sillä se sytyttää polttoroviot ja täytyy varoa rakkauden puuskia, sillä liian kerkeästi ojentaa yksinäinen kätensä vastaantulijalle.
On kuin Z olisi liian usein joutunut pettymään, niin kolkkoa tietä hän osoittaa seuraajalleen, jolta hän odottaa luovuutta.Hän myöntää, että rakastava tahtoo luoda, mutta kytkee kuitenkin rakkauden ja luovuuden halveksuntaan. Ehkä kuvataiteen nykyinen suunta lähtee tältä pohjalta, vanhat mestarit, jotka kuvasivat kohteensa realistisesti, olivat rehellisiä, joskus vaaraksi asti, mutta halveksivatko he kohdettaan?
Jälleen palataan yli-ihmiseen:”Rakastan häntä, joka tahtoo luoda yliitsensä ja niin tuhoutuuu.”
Se kuuluisa ruoska
Todennäköisesti useimmin siteerattu Nietszschen lauseista ”Menetkö naisen luo, älä unohda piiskaa” onkin pantu vanhan naisen suuhun! Kun Z. pohtii vanhaa ja nuorta naista, hän todennäköisesti olettaa vanhan naisen potevan kateutta nuorempaa kohtaan ja antaa vanhan naisen paljastaa tunteensa puhtaalla epälojaalisuudella. Miten sattuukaan, että vanhaa ja nuorta naista käsittelevän jakson jälkeen esiin kiemurtelee kyy!
Kyynpuremasta Z. ammentaa oppia,miten kohdella vihollista. Kun Uudessa Testamentissa kannatetaan väkivallattomuuden oppia kehottamalla lääntämään löyjälle toinenkin posti Z antaa päinvastaisen ohjeen: Ei misään tapauksessa saa kostaa pahaa hyvällä. On mentävä vielä pitemmälle: viholliselle on todistettava, että hän onkin tehnyt jotain hyvää uhrilleen! Ei aivan helppoa! Keinona Z tarjoaa oikeudellisuutta, joka julistaa syyttömäksi jokaisen, tuomitsijaa lukuunottamatta!
Lapsesta
Z. haluaa teroittaa, että kuka tahansa ei saa haluta lasta. Todennäköista on, että lapsi seuraa suhteesta, jossa kaksi eläintä kohtaa toisensa ja kuitenkin lapsen pitäisi syntyä enemmälsi kuin vanhempansa. Rakkauden kalkin on saatava kaipaamaan yli-ihmistä ja ehkä tällaisesta liitosta voisi syntyä lapsi, joka vie ihmiskuntaa ylöspäin, missään tapauksessa ei ole tarpeeksi se, että ihminen vain jatkaa siemenensä kasvua eteenpäin.
Kuolemisesta ja hyveestä
Kuoleman hetken tulee Z.:n mielestä olla oikein valittu, ei saa kuolla liian varhain mutta ei varsinkaan liian myöhään. Jotta kuoleminen ei luonnistuisi huonosti, hengen ja hyveen on vielä hehkuttava kuin iltarusko Maan ympärillä.
Tässä lukujaksossa annetut elämisen ohjeet ovat vaikeita, mutta oikeanlainen kuoleminen on varmasti kaikkein hankalin vaatimus. Yritän kuvitella, minkälaisessa elinympäristössä näin ilottomat ajatukset voivat syntyä, luostarissako?
Aivan varma ei voi olla siitä, onko Z. onnistunut valitsemaan oikean kuolinhetken, ainakin hän pyytää anteeksi, että viipyy vielä maan päällä. Ehkä lähteminen ei hänellekään ole niin helppoa, ainahan voi väittää, että tehtävä on vielä kesken, yli-ihminen ei vielä ole ilmestynyt.
Hyveestä on puhuttu useassa kohdassa. Nyt sitä määritellään: kun ihminen on kiitoksen ja moitteen yläpuolella, kun hän karaisee itseään, kun hän tahtoo yhtä asiaa(mitä?), siinä on uuden ihmisen hyve. Uusi hyvä ja paha on uuden ihmise hyve. Onko tämä ymmärrettävä niin, että ihmisen ei pidä hajottaa voimiaan, hänen on tavoiteltava mahtia, siis valtaa?
Seuraavassa tunnelma muuttuu: Z. pyytää opetuslapsiaan pysymään uskollisina Maalle. Maan pitäisi tulla toipumisen tyyssijaksi. Ihmisen ei tule vain rakastaa vihollisiaan vaan myös vihata ystäviään. Jälleen Z kääntää Jeesuksen opetukset päälaelleen! Hän haluaa seuraajiensa itsenäistyvän, kadottavan opettajansa ja löytävän itsensä.
Hän lupaa seuraajilleen kolmannen tulemisen viettääkseen suuren keskipäivän heidän kanssaan, kun kaikki jumalat ovat kuolleet ja yli-ihminen elää.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20090327 (20090327) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster