Pirjopäivi Pihlanto
02 Zarathustra alkaa puhua

Nietzsche: Näin puhui Zarathustra 20090314-0948

Muodonmuutoksista

Hengen tulisi olla kamelin kaltainen, jotta se pysyisi elossa, leijonan, jotta se tulisi vapaaksi ja lapseksi se tulisi muuttua, jotta se pystyisi luomaan jotain uutta.

Kilpaileva ajattelija?

Zarathustralle esitellään ajattelija, joka rakentaa ajattelunsa nukkumisen voimaan. Huonosta unesta koko ikäni kärsineenä otan tämän ”paranna itsesi”-ohjelmana, joita myös naisten lehdet ja Valitut Palat ovat täynnä. No niin, ei toimi. Jos illalla on ruvettava muistelemaan neljääkymmnetä onnistumista, virkistyy lopullisesti huomatessaan, että on mahdotonta löytää niin montaa onnistunutta elämystä tai sitten täytyy tyytyä hyvin pieniin askeliin!

Hyvää unta ja unikonkukkia, kuulostaa afganistanilaisen viljelijän satotoivotukselta. Mutta lopuksi Zarathustrakin toteaa, että tämän koulukunnan edustajat eivät kauaa seiso, ”he jo makaavat. Autuaat ovat uneliaat, sillä he kohta jo nukahtavat.”

Takamaailmaisista

Oletan, että uudessa käännöksessä tämä termi on muuttunut. Tässä luvussa jälleen Z. julistaa vastenmielisyyttään tuonpuoleista kohtaan, ja samalla niitä uskontoja kohtaan, jotka perustuvat tuonpuoleisen tavoitteluun.”Sairaita ja kuolevia ne olivat, jotka halveksivat ruumista ja Maata ja keksivät taivaallisen ja lunastavat veripisarat: mutta nämäkin suloiset ja synkeät myrkyt he ottivat ruumiista ja maasta. Zarathustra osoittaa näin tuonpuoleisiin uskovien uskontojen epäloogisuuden. Itse runsaasti allegorioita käyttäessään Z. ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että Maa ja lunastavat veripisarat saattaisivat nekin olla allegorioita.

1900-luvun alun vitaliteetti-ihanteet näkyvät: ”Rehellisimmin puhuu ja puhtaammin terve ruumis, täydellinen ja suorakulmainen: ja se puhuu Maan tarkoituksesta. Tämä kappale on kuin Munchin maalauksesta Meren rannalla (en ole varma nimestä!), jossa alastomat nuoret miehet kylpevät auringossa.

Ruumiista

Z. jatkaa teemaa: ruumista minä olen kokonaan enkä mitään sen lisäksi. Työ- ja leikkivälineitä ovat aisti ja henki, niiden takana on vielä itse. Tämä alkaa muistuttaa Lauri Rauhalan holistista ihmiskäsitystä, termit ovat tosin toisenlaiset, mutta kolmijako ja elementtien sisällöt lähestyvät Rauhalan käsitteitä.

Z.:n mukaan Itse haluaa luoda jotakin itseänsä ylempää, mutta ei pysty siihen. Sen tähden elämä ja Maa ovat vihattavia näiden ruumiin halveksijoiden mielestä.

Z. on ymmärtänyt, että ruumiin halveksijat eivät voi olla siltana yli-ihmiseen. Ja yli-ihminen on Z.:n päämäärä.

Hyveistä

Koska Z. vannoo Maan nimeen, hän myös arvostaa maisia hyveitä, joita ei kunnioiteta jonkun jumalan lakina. Päästäänkö tästä siis eettiseen maailmankatsomukseen? Z. neuvoo ylistämään hyvettä, joka kuin lintu rakensi pesänsä ihmisen luo ja hautoo nyt kultaisia muniansa. Tämä kohta tuo taas mieleen Raamatun, jossa todetaan, ettei ihminen voi estää kehnoa ajatusta lentämästä ylitseen, mutta voi estää sitä tekemästä pesää mieleensä. Z. toivoo, että ”Lopulta kaikki sinun intohimosi muuttuvat hyveiksi ja kaikki sinun paholaisesi enkeleiksi. ”Ja hyveetkin voivat tuhoutua kateellisuuteen. Siitä huolimatta ihmisen tulisi rakastaa hyveitään, sillä niihin hän hukkuu. Nyt pitäisi vielä päästä perille siitä, mitä hyveet ovat.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pirjopäivi 20090314 (20090314) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster