Viimeinen ehtoollinen
Zarathustran luolalle kerääntyneestä seurueesta profeetta alkaa vaatia ateriaa. Kuninkailla on viiniä koko aasillinen. Vain vapaaehtoinen kerjäläinen halveksii ateriaa. Joka tapauksessa ruokaa saadaan ja se nautitaan pitkällä aterialla, ”joka historiankirjoissa tunnetaan nimellä ’viimeinen ehtoollinen’”. Sen aikana ei puhuta muusta kuin korkeimmasta ihmisestä. – Tässä osiossa ei ole oikein mitään erityistä mieltä – vain pieni piikki raamatun suuntaan (viimeinen ehtoollinen).
Toistoa tai kertausta
Sitten tosiaan puhutaan korkeammasta ihmisestä. Äänessä on ilmeisesti Zarathustra. Hän harmittelee, että syyllistyi aikoinaan erakon typeryyteen: meni torille puhumaan. Siellä ei haluta kuulla korkeammasta ihmisestä, sillä kaikki ovat samanarvoisia – Jumalan edessä. Mutta Jumala on kuollut. Juuri siksi halutaan yli-ihmisen elävän. Zarathustra osoittaa sanansa “teille korkeimmille ihmisille”. Siinä toistuvat aikaisemmasta tutut teemat: ylimeno ja alasmeno, halveksijat, inho ja pienet ihmiset, jotka ovat yli-ihmisen suurin vaara. Nietzsche siis alkaa toistaa itseään. Tai ryhtyy kertaamaan.
Alhaison aika
Zarathustra jatkaa saarnaansa. Teidänlaistenne tulee tuhoutua, ette ole kärsineet vielä tarpeeksi ihmisistä. Hän ei halua olla nykypäivän ihmisten valo (ilmeisesti viittaus Jeesukseen), vaan viisauden salama, joka puhkaisee heidän silmänsä. Ja niin edelleen, vähemmän rohkaisevaa sanomaa. – Zarathustran mukaan tämä aika on alhaison. Se ei usko järkisyitä, vaan eleitä. Niin taitaa olla nykyisenä massamedian aikana. Musta voidaan todistaa valkoiseksi vain hokemalla vakuutavasti – ja kansa uskoo. Zarathustra varoittaa myös oppineista. Tuntuu sekin tutulta – asiantuntijoita ei uskota, jos omat poliittiset tavoitteet ovat näiden sanomalle vastakkaisia. On tässä vuodatuksessa siis jotakin kytkentää nykyaikaankin – jos niin haluaa nähdä.
Pyhä nauru
Ja edelleen: korkeampia ihmisiä varoitetaan antamasta muiden kantaa heitä – on käytettävä omia jalkojaan. Ei pidä antaa muiden uskotella tai tyrkyttää teille mitään. Ei pidä tehdä mitään lähimmäisten, vaan oman edun vuoksi, oman työnne, tahtonne vuoksi. Tämäkin on jo tuttua aikaisemmasta. Saarna korkeammille ihmisille jatkuu. Välillä masentavana, välillä heitä taas kehotetaan oppimaan nauramaan – ja nimenomaan itselleen. Zarathustra kehottaa välttämään niitä, jotka moittivat nauramisesta – jotka lupaavat itkua ja hammastenkiristystä. Osoite on tässäkin selvä. Tanssia pitää ja iloita sekä seistä omilla jaloillaan. ”Olen julistanut naurun pyhäksi; te korkeimmat ihmiset, oppikaa – nauramaan”.
Kapinahenkeä luolassa
”Melankolian laulu” on osio, joka sisältää runolta näyttävää tekstiä. Zarathustran mentyä ulos ja ilmaistuaan eläimilleen rakastavansa näitä, luolassa syntyy kapinahenkeä: “vanha lumooja” sanoo olevansa Zarathustran vastustaja. Toisaalta hän sanoo rakastavansa Zarathustraa – juuri pahan henkensä, “tämän melankolian hengen”, takia. Kyseinen runoesitys on tämän vanhan lumoojan harpullaan esittämä. Runoilijasta siinä puhutaanja tämän kaipauksesta sun muusta.
Pelkoa vai rohkeutta?
Viimeinen lyhyehkö osio on omistettu tieteelle. Nietzsche kirjoitti myös teoksen ”Iloinen tiede”, jota en ole tosin lukenut. Äskeinen tarina kuitenkin jatkuu. Lumooja saa runollaan monet lumotuksi, mutta ”hengeltään tunnollinen” ei mennyt ansaan. Syntyy sanaharkka näiden kahden välillä. Tunnollinen kertoo tulleensa profeetan luo saadakseen lisää varmuutta, mutta nämä muut, korkeammat ihmiset, hakevat hänen mielestään lisää epävarmuutta. Hänen mielestään pelko on ihmisen perimmäinen tunne. Vanha pelko on lopulta jalostunut, tullut hengelliseksi ja henkiseksi – ja se on nimeltään tiede. Sisään astuva Zarathustra kuitenkin torjuu nauraen tämän analyysin. Pelko on vain poikkeus. Ihmisen koko esihistoria on rohkeutta. Tätä rohkeutta kutsutaan tänä päivänä Zarathustraksi huutavat kaikki yhdestä suusta ja purskahtavat nauruun. Kohtaus päättyy suureen sovinnolliseen kättelykierrokseen – vaikka Zarathustra näyttääkin pahantuuliselta. – Eipä tästä tiedejutusta jää paljon mitään käteen – paitsi se, että Zarathustra todistetaan jälleen kerran kunkuksi, nyt muiden kuin hänen itsensä suulla.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090621 (20090621) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster