On opittava märehtimään
Zarathustra tapaa jälleen yhden kummajaisen: vapaaehtoisen kerjäläisen, joka elää lehmien keskellä ja yrittää saada näiltä tiedon siitä, miten voi saavuttaa onnen maan päällä. Hän on antanut omaisuutensa vapaaehtoisesti pois ruvettuaan inhoamaan rikkautta. Mies esittää kehotuksen tulla lehmien kaltaiseksi – on opittava märehtimään. Se on ehto taivasten valtakuntaan pääsemiseksi. Tässä pilkataan Jeesuksen oppeja. Tätäkin miestä vaivaa ahdistus, ”jota nykyisin inhoksi kutsutaan”. Kerjäläinen tai vuorisaarnaja, joksi häntä myös tituleerataan, povaa köyhälistön kapinaa. Hän ei kuitenkaan tunnu pitävän sen paremmin alhaisosta kuin ylhäisöstäkään. Mies on joka tapauksessa Zarathustran hengenheimolaisia. Hän imartelee profeettaa niin, että tämä suuttuu. Kumpikin pitää eläimistä ja myös hunajasta. Zarathustra kehottaa miestä jättämään hetkeksi lehmänsä ja menemään hänen luolalleen herkuttelemaan hunajalla. Itse hän jatkaa etsintäänsä. – Mitään kovin syvällistä filosofiaa en tässäkään kohtaamisessa havaitse.
Mies ja hänen varjonsa
Zarathustra alkaa jo itsekin ihmetellä ihmisvirtaa, joka vaeltaa ”hänen vuorillaan”. Seuraavaksi hän tapaa oman varjonsa ja lähtee tätä aluksi karkuun – vapaaehtoinen kerjäläinen edellä. Ryhdyttyään lopulta puhumaan varjonsa kanssa tämä kertoo seuranneensa profeettaa jo pitkään (ihmekö tuo?). Mitähän varjo symboloi, omaatuntoa vai? Varjo neuvoo ja varoittelee profeettaa ja tämä kutsuu sen luolalleen luvaten, että illalla tanssitaan. Onko liian tosikkomaista sanoa, että tämä on idioottimaista? Ainakaan se ei säväty minua yhtään.
Outoja keskustelukumppaneita
Seuraavaksi Zarathustra saa olla rauhassa ja hän nukahtaa puun juurelle sekä uneen vaipuessaan puhuu sydämelleen. Sen jälkeen hän puhuu sielulleen. Teemana on muun muassa onni. Kovin outoja ovat profeetan keskustelukumppanit. Teksti on tyyliltään runonomaista. Ei siitä sen enempää.
Kohtaaminen luolalla
Zarathustra palaa luolalleen ja siellä on koko se joukko, jonka hän kohtasi tiellä. Hän ihmettelee asiaa, vaikka kutsui jokaisen erikseen sinne hunajakesteihin ja tanssimaan. Tämä joukko on päästänyt hätähuudon, joten he ovatkin kauan etsitty korkeampi ihminen. Aika omituista, että kollektiivi on korkeampi ihminen. Zarathustra kutsuu porukan uudelleen olemaan siellä kuin kotonaan ja on hyvällä tuulella. Oikeanpuoleinen kuningas pitää isännälle ylistävän puheen verraten häntä jykevään puuhun. Vieraat ovat nyt pääseet eroon epätoivostaan. Vastauspuhe on kylmä suihku: Zarathustra suurin piirtein haukkuu vieraansa: ei näistä ole hänen sotureikseen. Profeetta ei lähde alas, vaan odottaa muita, parempia kuin nämä –tarkemmin sanoen ”nauravian leijonia” tai ”hänen (omia) lapsiaan”. Kuulijat vaikenevat tyrmistyneinä. Profeetan mielialat vaihtelevat laidasta laitaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090614 (20090614) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster