Juttua eläinten kanssa
Profeetta kokee jonkinlaisen sairauskohtauksen, joka kestää seitsemän päivää. Kohtauksen mielenterveydellistä vakavuutta kuvastanee se, että hän alkaa sen jälkeen keskustella eläinten kanssa. Ainakin käärme ja kotka mainitaan. Kotka jopa kantaa hänelle ruokaa sairauden aikana. Sekä Zarathustra että eläimet saarnaavat toisilleen vuorotellen. Ihmisviha tai -inho ja jonkinlainen eläinrakkauskin leimaavat tätä toipilas-osiota. Zarathustra (Nietzsche) valjastaa eläimet kehuskelemaan hänen erinomaisuuttaan. Olen huomaavinani tekstissä jälleensyntymäidean takaisinpaluusta puhuttaessa. ”Kaikki oleva tulee ikuisesti takaisin...me olemme olleet jo olemassa äärettömän monta kertaa ennenkin”, kertovat eläimet. Jälleensyntymäajatus on vanha uskonnollis-filosofinen idea, eikä siitä sen enempää, mutta tuo profeetan ja filosofin itsekehu, jolle ei löydy mitään erityistä näyttöä eikä katetta, ei herätä minussa mitään positiivista vastakaikua. Nokkelaälyinen, mutta arvoiltaan täysin vinoutunut suunpieksijä.
....sekä sielun ja elämän kanssa
Osiossa ”Suuresta kaipauksesta” profeetta puhuu sielunsa kanssa ja opettaa sieluaan ”oi sieluni” -alkuisella puhuttelulla. Hän poisopettaa sielulta sellaisen turhuuden kuin synti, ja ottaa sielulta pois kaiken tottelemisen, polvistelun ja herroittelun. Hän vieläpä opetaa sielun laulamaan. Runollista allegoriaa, jota joku ehkä lukee mielikseen. – Profeetta (Nietzsche) personoi siis kaikenlaisia käsitteitä, joita ei yleensä personoida, eikä voida personoida, ilman runoilijan lennokasta vapautta. Seuraavassa osiossa kohteena on ”elämä”. Tällä kertaa elämä opettaa profeettaa – muun muassa tanssimaan. Elämä personoidaan lopulta ”neidiksi” ja ”niljakkaaksi noidaksi”. Profeetta on muistanut ottaa piiskan mukaansa – kuten jossakin aikaisemmassa lukujaksossa kehotettiin tekemään naisiin mentäessä. Profeetta siis viestittää ottaneensa elämän hallintaansa – eikä päin vastoin. Elämä jopa vastaa naisen tavoin: tuntee mustasukkaisuutta Zarathustran viisauden johdosta ja pelkää tämän jättävän hänet pian.
Jossittelua ikuisuudelle
Viimeisessä osiossa profeetta jossittelee ikuisuuden kanssa. Kaikki seitsemän alalukua alkavat usealla perättäisellä jos -lauseella, joiden jälkeen tulee ”oi, kuinka en (olisi) silloin” -lause. Jokainen näistä seitsemästä ”sinetistä” päättyy rakkaudentunnustukseen ikuisuudelle: ”Sillä minä rakastan sinua, oi ikuisuus!” – No further comments.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090525 (20090525) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster