|
”My Way”
Zarathustra ei pidä painavuuden hengestä. Hän sanoo olevansa erityisen lintumainen ja sen takia painavuuden hengen vihollinen. Painavuuden henki sanoo, että ihmisen elämä on raskasta. Profeettamme on eri mieltä. Sen joka haluaa tulla keveäksi ja linnuksi, sen täytyy rakastaa itseään – näin hän sanoo opettavansa. Tulkitsen tämän luvun niin, että siinä ylistetään itsekkyyttä ja riippumattomuutta. Ei ole hyvää, eikä huonoa makua, on vain minun makuni. ”Se nyt vain on minun tieni.” ”My Way”, lauloi aikoinaan Frank Sinatrakin, ja oli kovasti suosittu.
Mieluisia vastauksia
Lukujakson loppuosa onkin sitten 30 pientä numeroitua osiota käsittävä luku ”Vanhoista ja uusista tauluista”. Siinä Zarathustra istuu yksikseen ympärillään vanhoja särjettyjä tauluja ja myös uusia, vain puoliksi kirjoitettuja tauluja. Koska kukaan ei kerro hänelle mitään uutta, hänpä kertookin itselleen itsestään. Hän on siis se sananlaskun – tai sanonnan – henkilö joka kysyy itseltään ja vastaa, saaden itseään miellyttäviä vastauksia.
Luova tietää
Profeettaa ärsyttävät tällä kertaa ne, jotka luulevat tietävänsä, mikä on ihmiselle hyvää ja pahaa. Hän opettaa, että ei kukaan tiedä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa – paitsi luova, hän tietää. ”Vain merimies voi tietää, mutta ei hänkään sentään kaikkea tiedä”, lausui Pätkä (koomikko Masa Niemi). Zarathustra kehitteli jonkinlaisen ”villiviisauden”, jolla hän pilkkasi ja nihiloi kaikki nuo edellä mainitut – ilmeisesti filosofit, opettajat, uskonnot ja muut auktoriteetit. Villiviisauden mukaansa tempaamalla matkallaan hän löysi muun muassa sanan ”yli-ihminen” sekä sen, että ihminen on jotakin, mikä täytyi ylittää. Käy ilmi, että Zarathustra haluaa vielä kerran mennä alas ihmisten luo. Alkaako profeetta jo toistaa itseään.: samoja ideoita ja toistuvaa ”alas” menemistä. No, kyllä tässä ryöpytyksessä koko ajan jotakin uuttakin on.
Uusi taulu puhuu
Käy ilmi, että Zarathustra on itse uusi taulu. Vanhoja tauluja hän röykyttää monin tavoin pienissä alaluvuissa. Hyvä ja paha kyseenalaistetaan, samoin ”älä varasta” ja ”älä tapa”. Hän pitää näitä ”pyhiä sanoja” parhaina varkaina ja tappajina. Perustelut ”vanhojen taulujen” särkemiseksi eivät minua kuitenkaan vakuuta. Profeetta puhuu halveksivasti alhaisosta ja tarjoaa ajatuksen uudesta aatelista – joka kirjoittaa uusille tauluille uudella tavalla sanan ”jalo”. Kaiken turhuutta ylistävien ja muidenkin rikottavien taulujen sijaan profeetta opettaa, että tahtominen vapauttaa – koska se on luovuutta. Ja niin edelleen.
|