Piru peilissä
Teoksen toinen osa alkaa ja Zarathustra kiipeää takaisin vuorelle. Kuukaudet ja vuodet kuluvat. Profeettamme näkee unen, jossa lapsi tuo hänelle peilin ja kehottaa tätä katsomaan siihen. Ja kukas siellä kurkistelee: itse piru. Zarathustran tulkinta on yllättävä. Hänen oppinsa on vaarallista (se myönnettäköön), mutta unen takana ovat hänen vihollisesa. He ovat vääristäneet kuvan. Minun mielestäni Zarathustran omakuva on kutakuinkin oikea. Tämä kuvan vääristely edustaa muuten Nietzscheltä melkoista taikauskoa unien tulkinnasta. Eikö hänen aikanaan muka vielä tajuttu, että unet ovat ihmisen oman (ali)tajunnan tuotetta. Tietenkin uneen voivat vaikuttaa näkijän pahat aavistukset esimerkiksi vihollistensa puuhista, mutta mistä ainekset näihin aavistuksiin vihollisten töistä olisivat vuorille kiirineet?
Rakkauden tai pikemminkin vihan sanomaa
Zarathustran on siis lähdettävä alas puhumaan “rakkauden sanomaa”, sillä hän on ollut liian kauan yksinäisyydessä (jota hän niin lämpimästi muille suositteli). Rakkauden sanoma on melko ironinen ilmaus, sillä ”vihan sanoma” olisi mielestäni paljon osuvampi. Profeetta kiittää vihollisiaan siitä, että saa heittää keihäänsä heitä kohti. Jopa ystävät saattavat tulla pelästymään miehen villiä viisautta ja paeta vihollisen mukana. Sellainen on Zarathustran rakkauden sanoma.
Sanokaa yli-ihminen, niin hyvä tulee
Onnensaarista puhuttaessa Zarathustra jatkaa Jumalan nihilointia. Ennen sanottiin ”Jumala”, kun katsottiin kaukaisille merille, nyt pitää sanoa ”yli-ihminen”. Koska ette osaa luoda Jumalaa, pitäkää suunne kiinni, sanoo Zarathustra. Sen sijaan osaisitte kyllä luoda hyvin yli-ihmisen. Kerta toisensa jälkeen toistuu, ”Jumala on olettamus”. Sen perusteella. mitä tähän mennessä on yli-ihmisestä sanottu, se ei ole mitään muuta kuin olettamus, vieläpä varsin epäselvä sellainen.
Varokaa laupiaat!
Zarathustra paljastaa, ettei pidä laupiaista, jotka ovat autuaita säälimisessään: heissä kun on liian vähän häveliäisyyttä. Voi olla, että heiltä usein puuttuu häveliäsisyyttä ja samalla nöyryyttä. Mutta melko usein ihmiseltä, joka on itsevarma mistä tahansa syystä, puuttuu samalla tavalla häveliäisyyttä. Eräs esimerkki on juuri Zarathustra (Nietzsche) itse. Siinä on mies, jolta sitä tosiaan puuttu. No, taisipa kirjailija vihata itseään, kun näin katkeraa ja armotonta tekstiä suoltaa.
Parempi paha kuin pikkumainen
Välillä löytyy Nietzschen tavanomaisesta linjasta poikkeavaakin filosofiaa: jos opimme iloitsemaan paremmin, opimme parhaiten olemaan tekemättä pahaa ja hautomatta pahaa. Monasti tässä teoksessa on suositeltu aivan päinvastaista reseptiä, ja näin monet sen ovat aikojen kuluessa ymmärtäneetkin. Ja eikös puoli sivua myöhemmin tulekin: ”Parempi vaikka tehdä pahaa kuin ajatella pikkumaisesti”. Hiukan myöhemmin: ”Jos ystäväsi tekee sinulle pahaa sano, että annat sen anteeksi, mutta mitä teit itsellesi, sitä en voi antaa anteeksi”. Näin puhuu kuulemma suuri rakkaus, joka voittaa vielä anteeksiannon ja säälinkin!
Sääli on sairautta!
Nietzsche röykyttää myös sääliviä. Tulee mieleen natsien sanonta “Sääli on sairautta.”, jolla he perustelivat julmuuttaan. Lieneekö se ollut Nietzschen sanoman konkreettista tulkintaa, mutta sanatarkasti natsismi tätä oppia noudatti? – Kovasti kyyninen on myös toteamus: ”Uhraan itseni rakkaudelleni, ja lähimmäiseni niinkuin itseni. Se on kaikkien luovien kieltä. Kaikki luovat ovat nimittäin kovia”. Meidän aikanamme niin muodikas ja haluttu ominaisuus ei tämän valossa tunnukaan enää houkuttelevalta. Olisiko niin, että kun luovuus ja innovatiivisuus on länsimaisessa ajattelussa nostettu johtaviksi arvoiksi, tämä selittää osaltaan yhteiskuntiemme lisääntyneen kovuuden – eli oliko Nietzsche tässä luovien kovuusasiassa sittenkin oikeassa?
Turpiin papeille
Zarathustra saarnaa jälleen uskontoa vastaan ja roimii nyt pappeja sekä “vapahtajaa”. Papit ovat hänen vihamiehiään. Tietysti, sillä he ovat hänen kilpailijoitaan. Samalla tulevat kirkot moitituiksi tunkkaisina paikkoina. Profeettamme mukaan ”Vapahtaja” on pannut papit rautoihin, valheellisen arvomaailman ja tekopyhän sanan rautoihin. Kyllä kirkoista kautta maailman löytyy myös tekopyhyyttä – ovathan ihmiset niitä pyörittämässä, mutta ei tämä ”synti” ole Zarathustrallekaan vieras. – Zarathustra toteaa, että veri on totuuden huonoin todistaja. Olen samaa mieltä, mutta kyllä Zarathustran kostoa lietsovat ja ihmiskielteiset opit johtavat todellisuudessa verenvuodatukseen.
Matalamielinen profeetta
Ryöpytystä saavat seuraavaksi hyveelliset, jotka odottavat palkkiota hyveellisyydestään. Ei kuitenkaan ole mitään palkkionjakajaa. Zarathustra luettelee ja pilkkaa erilaisia (muka) hyveellisiä tyyppejä kuten niitä, jotka käyvät kuin kello; he sanovat ti-tak ja haluavat, että sitä kutsutaan hyveeksi. Zarathustralla on hauskaa näiden kanssa: ”vedän ne täyteen vetoon ivallani ja annan niiden surista tyhjiksi omaksi ilokseni”. Onpa matalamielinen profeetta! Lopuksi hän toivoo, että hänen oppilaansa kyllästyvät sanomaan: ”Teko on hyvä, jos se on epäitsekäs. Ah, ystäväni, Teidän itse sisältyköön tekoon niin kuin äiti lapseensa”. Eipä ole kovin operatiivinen ohje. Kaipa tämä on tulkittava niin, että Zarathustra edellyttää aitoa, epäitsekästä hyveellisyyttä, eikä sellaista, johon sisältyy oman edun tavoittelua missään muodossa. Hyveellinen ei kaiketi saisi saada minkäänlaista tyydytystä teostaan – murjottaa vaan ja toteuttaa hyvettä, välillä irvistäen, ettei kukaan vain epäilisi hänen nauttivan siitä.
Rahvas älköön vaivautuko
Zarathustra ei pidä rahvaasta. Elämä on ilon lähde, mutta kun rahvas ryhtyy juomaan, kaivot myrkyttyvät. He myrkyttävät sanatkin. ”Mitä, edellyttääkö elämä myös rahvasta?”, kysyy Zarathustra. Hän käänsi selkänsä hallitsijoille, kun havaitsi heidän tinkivän ja käyvän kauppaa vallasta – rahvaan kanssa. Lyhyesti todeten Zarathustra pudisti rahvaan hajut nenästään ja kohosi ylimpiin korkeuksiin, “meidän korkeuteemme”. Aika paljon olisi Nietzschellä ollut oppimista demokratiasta – toivoton snobi ja ihmisten halveksija!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090405 (20090405) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster