Traagista parodiaa?
Kirjan alaotsikko on ”Kirja kaikille, eikä kenellekään”. Nähtäväksi onko se meille (minulle) vai ei. Kääntäjän saatesanat puhkuvat intoa, mutta asianharrastajat ovat oma lukunsa. Koska kääntäjä on panostanut kohteeseensa ainakin puoli vuotta (?), hänen on täytynyt mieltää teksti mielekkääksi. Meillä ei ole tällaisia paineita. Saatesanoissa todetaan, että Nietzsche piti itseään ensimmäisenä traagisena filosofina, ja että toisaalta kirjaa voidaan ja täytyy lukeaa parodiana. Siinäpä rasitetta yhdelle kirjalle! Teosta on verrattu Don Quijoteen, joten lukupiirissä kirjalla on kytkentä aikaisempaan.
Nuorallakävelijän kuolema
Teoksen alkuasetelma on seuraava. Zarathustra vetäytyy kymmeneksi vuodeksi vuorille yksinäisyyteen ja päättää sen jälkeen palata ihmisten ilmoille. ”Näin alkoi Zarathustran alastulo”. Palatessaan hän haastelee pyhimyksen kanssa ja kaupunkiin saavuttuaan näkee nuorallakävelyn. Kävelijä putoaa maahan, koska ”ilveilijää muistuttava värikäs heppu” hyppää myös langalle. Kävelijä kuolee, mutta sitä ennen Zarathustra lupaa haudata hänet omin käsin. Z. kantaa ruumista pitkin metsiä ja hautaa sen lopulta onttoon puuhun. Tämän kehyksen ympärillä Z. puhkeaa aina välillä puhumaan ja lausumaan viisauksiaan: pyhimykselle, nuorallakävelyä odotavalle väkijoukolle jne. ja välillä vain ”omalle sydämelleen”. Vastakaikua hän ei ulkopuolisilta saa, mitä en lainkaan ihmettele. Tällaiseen traagiseen parodiaan ei oikein saa järki otetta, eikä tunnekaan pääse juurikaan herkuttelemaan.
Mikä on yli-ihminen?
Silmiinpistävin Z:n teemoista on yli-ihminen. Siitähän on puhuttu julkisuudessa ”maailman sivu”, viimeksi koulumurhien yhteydessä. Vaikka yli-ihmiseksi tullakseen täytyy ylittää itsensä, luullakseni yli-ihminen ei ole mikään kevyellä asenteella – muita ihmisiä halveksimalla – saatava ominaisuus, kuten jotkut nykyajan häiriintyneet älyköt tuntuvat ajattelevan. Tähän astisen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseessä ei ole jokin vakavasti otettava ihmisen kasvusuunta ja valaistunut ihminen (tai Sven Krohnin ydinihminen), vaan pikemminkin nihilistinen ivamukaelma tällaisesta. Tai sitten se on materialismin, maallisuuden ylistys – henkisen ja ainakin hengellisen korvaaja.
Jumalan paradoksi
Lukujaksossa tulee esille Nietzschen ehkä tunnetuin lausuma: “Jumala on kuollut”. Ateisti varmaankin hyväksyy se oikopäätä ajattelematta, että siihen sisältyy ajatus, jonka mukaan Jumala on kuitenkin ollut olemassa. Se on eräänlainen paradoksi. Näin siksi, että olennosta, jonka olemassaoloa ei voida todistaa, ei voida sanoa mitään muutakaan – siis esimerkiksi, että hän olisi kuollut.
Kaksi hullua tuulimyllyjä vastaan
Mitä tulee Z:n yhteyteen Don Quijoten kanssa, voisi lopuksi todeta, että Z taistelee yli-ihmisoppeineen kansan torjunnan tuulimyllyjä vastaan. Hulluksi muu maailma heitä kumpaakin tituleeraa. Ritarilla on käyttövoimanaan ritariromantiikka, Z:lla oma vaikeasti hahmoteltava materialistinen, epäjumalinen filosofiansa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090307 (20090307) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster